torstai 21. helmikuuta 2013

Selkäkivut ihmisten riesana

Mikä ryhdeistä on optimaalisin? Tiedätkö?
Lähes jokainen ihminen kärsii jossain elämän vaiheessa selkäkivusta. Tyypillisin selän kipualue on alaselkä. On normaalia, että alaselkä on joskus kipeä, koska syitä alaselän kipeytymiseen on todella monia. Selkäkipu voi yllättää minkä ikäisenä tahansa, mutta tyypillisin ikä selkäkivun lisääntymiseen on vanhuusikä. Nykypäivänä nuorten ja keski-ikäisten selkäkivut ovat lisääntyneet hurjan paljon. Syynä nuorten selkäkipuihin on usein ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja yksipuolinen ruokavalio, huono ryhti, heikko lihaskunto tai epäsuhta kehon etupuolen ja takapuolten lihasten voimassa. Myös masennuksella ja pitkäaikaisella alakuloisuudella on todettu olevan yhteyttä alaselän kipujen kanssa. Toki selkäkipu voi yllättää hyväkuntoisen ja urheilevankin normaalipainoisen henkilön.

Työskennellessäni kaksi vuotta fysiatrian poliklinikalla minä todella tajusin, miten yleinen oire alaselän kipu oikeasti on. Selän kipu piinaa useasti myös 20–35-vuotiaita nuoria, joiden luulisi olevan elämänsä kunnossa. Tämä on ikä, jolloin pitäisi olla mahdollisimman hyvässä työkunnossa, koska tähän ikään työn tekeminen kuuluu erittäin isona osana elämää. Tällöin opitaan omaan ammattiin. Tämä on myös ikä, jolloin perustetaan perhe, eli lisäännytään ja touhutaan kotiasioita. Toiset remontoivat, rakentavat ja tuunavat mitä lie. Toisille tämä ikä on taas parasta aikaa matkustaa ja saada kokemuksia. Tuskin kukaan tässä elämän vaiheessa haluaisi lamaantua sen takia, että koskee selkään!

 Tapasin työssäni paljon nuoria henkilöitä, jotka olivat joutuneet jäämään pois työstään selkäkivun vuoksi. Teimme parasta mahdollista kuntoutusta niin lääkärien kuin fysioterapeuttien ja sairaanhoitajien kanssa, mutta silti usein mietin, että tuleeko tämä hoito "liian myöhään". Miksi ennaltaehkäisevää työtä selkäsairauksien suhteen ei tehdä enemmän? Vai eivätkö ihmiset yksinkertaisesti vain usko, että jotain tulisi itse tehdä, ennen kuin oma selkä on kipeä.

Usein kuulin asiakkaideni sanovan, että ”Miksi tätä ei ole opetettu jo vaikka koulussa? ”, ”Miksi kukaan ei ole kertonut tätä aiemmin?” Silloin tosiaan usein mietin, että miksi. Yksinkertaisilla neuvoilla siitä, kuinka pitää oma selkä hyvässä kunnossa, varmasti vähentäisimme selkäkipujen syntymistä. Fysioterapiaa yleensä annetaan vasta sitten, kun oire on jo syntynyt. Siksi olenkin kovasti miettinyt, miten voisimme muuttaa fysioterapian suuntaa entistä enemmän ennaltaehkäiseväksi. Mitä, jos menisimme enemmän työskentelemään kouluihin, opistoihin ja terveiden ihmisten keskuuteen, jossa voisimme antaa ohjeita ergonomiasta ja kehon käytöstä ennen selkäoireiden syntymistä. Kuulostaisiko hullulta idealta?

No mitkä ovat niitä keinoja, joilla alaselän kipua voidaan ennalta ehkäistä?

- Säännöllinen monipuolinen liikkuminen ja siihen kannustaminen

- Lihaskunnon vahvistaminen niin, että myös kehon takaosan lihakset vahvistuvat
(koska ihmiset istuvat nykyään paljon, kehon etupuolen lihakset ovat kireät ja takapuolen lihakset heikot. esim: selkälihakset, pakaralihakset ja takareiden lihakset ovat usein heikommat. Usein jumpissa vahvistetaan enemmän vatsalihaksia ja esim. pyöräily ilman lukkopolkimia ottaa huomattavan paljon enemmän etureiden lihaksiin.)

- Hyvän hengitystekniikan opetteleminen

- Hyvän ryhdin opetteleminen
(Ryhti vaikuttaa mm. hengittämiseen, alaselän ja niskan kuormittumiseen, tasapainoon, keskivartalonlihastuen löytämiseen)

- Hyvän kävelytavan opetteleminen
(Suurin osa ihmisitä ei oikeasti tiedä, miten oikeaoppisesti pitäisi kävellä?)

- Hyvän istuma-asennon löytäminen, ergonomia!
(Apua, missä asenoissa nykypäivänä nuoret istuu tietokoneilla)

- Selän liikkuvuuden ylläpitäminen säännöllisen harjoittelun avulla
(hyviä lajeja pilates, jooga)

- Keskivartalon syvien lihasten löytäminen ja niiden vahvistaminen
(Pidin vasta kehonhallintatuntia ryhmälle, jonka kävijät olivat säännöllisiä kuntosalilla kävijöitä. Yksikään ei uskaltanut sanoa, että olisi osannut paikallistaa omat syvät vatsa- ja selkälihakset. Kuulin jopa kommentin: "Ai, onko meillä syvät selkälihaksetkin, olen aina vain kuullut syvistä vatsalihaksista)

- Lihashuolto, hieronta ja omatoiminen venyttely

- Terveellinen, monipuolinen ruokavalio

- tupakoiMATTOMUUS!
(Moni tupakoiva ihminen ei ajattele, kuinka paljon tupakka vaikuttaa verenkiertoon ja tätä kautta välilevyjen aineenvaihduntaan. TUPAKKA ROMUTTAA VÄLILEVYT!!)

- seksin harrastaminen
(Rentoutuminen ja hyvän olon hormonit vähentävät huomattavasti kipua. Lisäksi seksi vahvistaa lantionpohjan lihaksia, keskivartalon syviä lihaksia ja lisää verenkiertoa. Sekä parantaa selän liikkuvuutta ja pitää kropan muutenkin notkeana)

- Hyvä laadukas uni ja selkää kuormittamaton nukkumisasento

- Tanssi! 
(maailman paras keino saada hyvä olo, selkään liikkuvuutta, kehoon voimaa ja hyvän olon endorfiineja. Sopii tietty vain niille, jotka tanssista tykkäävät) 

Tässäpä olisi jo monta teemaa, joista voisi tietoa ammentaa. Moni ihminen ei tiedä, kuinka hengittää, kävellä, istua oikein. Usein ryhtikin haetaan niin, että alaselkä kuormittuu. Ei näistä asioista ja elämästä saa tehdä liian hankalaa, jokainen tablaa tyylillään, mutta jos jokainen laittaisi hieman aikaa ja vaivaa yllämainittujen asioiden toteuttamiseen, niin selkäkipuja voitaisiin toivottavasti ehkäistä!
Jatkossa tulen kertomaan ko.  teemoista enemmän ja kerron oman selkäjumppani! Tulette saamaan sen kuvien kera!

3 kommenttia:

  1. Tähän tahdon jakaa omia kokemuksia, kun niin paljon aihe kolahti ja antoi ajattelemisen aihetta lisää.

    Hyvä ergonomia. No sehän on sitä, että nostetaan asioita oikein. Mahdollisesti koskee myös toimistotyöntekijöitä, jotka istuvat päivät pitkät koneella. Siis aivan eri asia, kuin minä, tavan tallaaja, joka nostelen harvemmin ja istun joskus vain päivät pitkät koneella. Noh, tokihan minäkin ammatin puolesta aloin ymmärtää mitä se ergonomia kokonaisvaltaisemmin on, mutta noin ylipäätänsä ergonomia ymmärretään varmasti tällä tavalla. Ja mitä selkäkuntoutuksessa oleville ergonomiasta opetetaan: muista nostaa jaloilla, älä selällä. "Ai, tämä oli kaikille tuttua, noh, sepä hyvä". Ei. Emme saaneet lisäksi kuin hieman kalvosulkeisia miltä välilevyt ja nikamat näyttävät nostoissa ja millainen istuma-asento olisi hyvä. Ei. Emme kokeilleet paikalla olevia kymmeniä erinäköisiä tuoleja ja saanut vinkkejä mikä niistä olisi kellekin hyvä ja millaisia apuvälineitä niihin olisi tarjolla. Ei. Ei meille mainittu sanallakaan, että hyvä ergonomia täytyisi pohtia hengittämisessä, seisomisessa, kävellessä ja jopa nukkuessa. Aivan käsittämäntö. "Sinä olet toimintaterapeutti, sinä tiedät enemmän kuin minä(työfysioterapeutti) ja nämä eivät kuulu tähän" sain vastaukseksi, kun koitin monista asioista kysyä. Siis ollessani selkäkuntoutujana muiden kuntoutujien joukossa.

    Ajatuksesi ergonomian viemiseksi ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi kannatan. Kunhan se tehdään niin ihmisläheiseksi, että vaikka yläasteella ne murrosikäiset angstiteinitkin tajuavat miettiä, että kannattaako tuolissa oikeasti istua ryhdikkäästi vai valua lattialle.

    Selkään liittyviä päivityksiä jään odottelemaan kovasti ja tuota selkäjumppaasi myös :) Kiitos ihanasta blogista!

    VastaaPoista
  2. T. Ulla (kerta se ei tullutkaan tuohon näkyviin :D)

    VastaaPoista
  3. Olet aivan oikeassa Ulla tuon ergonomian opastuksen suhteen. Hieno sana, mutta ei itsessään kerro vielä mitään. Ergonomiaan liittyy niin monta osa-aluetta, jotka vaikuttavat selän toimintaan. On kyse pienistä valinnoista, joita joka päivä tehdään, jotka pitkällä aikavälillä koostuvat merkittäviksi tekijöiksi selän toiminnan suhteen.
    Tulen kirjoittamaan selän toiminnasta enemmän. Arvasinkin, että tämä teema varmasti koskettaa useampaa ja herättää mielenkiintoa.
    Palaan siis aiheeseen :)

    Riina

    VastaaPoista