Katse peiliin

Mitä Fysterille kuuluu? Eli pian avattavalle yritykselleni eli "vauvalleni", niin kuin joku sen nimesi :)

Fysterille kuuluu siis hyvää! Remontti on aikalailla valmis ja suuri osa siivouksestakin jo tehty. Kaikki tilan seinät olen maalannut pariin otteeseen ja paljon muuta pintaremonttia. Tilanne on kuitenkin se, että pian avajaispäivä saa lähestyä. Huomenna tulee ensimmäinen tavarakuorma ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin peilit saapuivat tänään. Kaksi näppärää miestä asensivat peilit paikalleen, joten kyllä nyt passaa pyörähdellä! Alkaa olla helpottunut ja niin onnellinen olo. Vihdoin pitkät päivät REMONTIN parissa alkavat olla ohi ja pääsee sisustamisvaiheeseen ;)

Fysteri alkaa tarjoamaan myös tankotanssitunteja, joita Kajaanissa ei ole vielä tarjolla. Brasiliasta Suomeen muuttanut Helen Ronkainen alkaa pitämään tunteja. Tunnille mahtuu kerrallaan kuusi osallistujaa ohjaajan lisäksi. Eli kaikki vähänkään täällä päin asuvat ja tankotanssista kiinnostuneet, TERVETULOA!

Fysteriin avataan myös tanssitarvikeliike, josta voi ostaa tanssitarvikkeita ja urheiluvaatteita!

Fysterin avajaisia juhlitaan 12.10, jolloin pidetään avoimet ovet. Kaikille lämpimästi tervetuloa. Tarkempi ohjelma ja aikataulu ilmoitellaan myöhemmin, kuhan nettisivut ovat kaikille auki ja facebooksivu aukeaa. Se on kuitenkin varmaa, että sinä päivänä on ilmainen kahvitarjoilu ja terveellistä syötävää maisteltavaksi!

Tämä yrittäjä on kohtalaisen väsynyt, lihaskipuinen omasta treenaamisesta, mutta erittäin toiveikas ja odottaa innolla tulevaa. Kunhan loppuviimeistelyt saadan tehtyä ja Fysterin ovet kansalle avoimiksi. Ihanaa viikonloppua kaikille, nautitaan raikkaasta säästä. Syksy tulee, halusimme tai emme. Suhtaudutaan siihen lämmöllä pukeutumalla hyvin, treenaamalla kovaa, saunomalla ja polttamalla paljon kynttilöitä :)

I did it!

Herään aamulla ja särkee niin vietävästi sieltä ja täältä kehoa. Niska on niin jumissa, että pää ei meinaa kääntyä. Rintaranka on jumissa. Sängystä ylös pääseminen tuntuu haasteelta heti aamusta. Mietin, mitä ihmettä on tapahtunut. Hakkasiko joku mut yöllä unen aikana. Kävelen vessaan ja huomaan peilistä, että olkavarressa on mustelmia. Oho, hiuksiin on jäänyt remontista maalia. Hymähdän itsekseni. On tämäkin elämää. Samalla olen todella onnellinen. Tämä se vasta elämää onkin. Ihanaa elämää. Elämää, joka todella ottaa, mutta antaa! Elämää, jossa tuntee elävänsä. Alan keittämään aamukahvia ja mietin, eihän mua kukaan ole hakannut vaan nehän oli ne edellisen päivän brassijujutsu-treenit. Kaksi tuntia sisältäen temppuilua omalla keholla, vääntymistä useisiin eri asentoihin ja hikistä painia tataamin tuntumassa. Näitä treenejä viikkoni sisältää nykyään ohjatusti kaksi kertaa ja yhden kerran omatoimisesti. Vaikka näin alkuun treenit todella tuntuvat kehossa hyvin eri tavalla kuin mikään muu urheilu tai laji, mitä olen tehnyt aiemmin, olen silti erittäin iloinen valinnastani kokeilla kamppailulajia. Olen aina halunnut kokeilla ja nyt 27-vuotiaana sain sen aikaiseksi. Koskaan ei ole liian myöhäistä kokeilla jotain lajia, jota on ehkä pidemmän aikaa miettinyt kokeilevansa. Usein aikuiset vain tottuvat jo totuttuihin liikuntatapoihin. Välillä myös aikuisen olisi hyvä uskaltautua kokeilemaan jotain aivan uutta ja kehoa eri tavalla haastaavaa liikuntaa. Älä mieti, vaan mene! :)