Jatka, jatka ja jatka!

Kun tulee jokin fyysinen vamma omaan kehoon, mikä estää normaalin liikkumisen tai häiritsee normaalipäivän elämää, tämä yleensä motivoi hakemaan apua tulleeseen ongelmaan. Etenkin silloin jos siihen liittyy pitkäaikaista kipua. Kipu on se yleisin tekijä, joka ajaa ihmisen lääkärin tai fysioterapeutin luo. Nyt puhun oman ammattini eli fysioterapeutin näkökulmasta. Kivun lievittymisen toivossa ihminen on usein motivoitunut tekemään lähes mitä vain saadakseen kivun pois. Tällöin suhtautuminen harjoitteluun on positiivista ja esimerkiksi lihasten venyttämiseen tai vahvistamiseen löytyy motivaatiota. Kun kipu on poistunut, ihminen usein unohtaa ongelmansa helpommin. Usein pelko kivun uusiutumisesta ohjaa jatkamaan esimerkiksi aloitettua kuntoutusta. Hyvin usein kuitenkin työssäni olen törmännyt tilanteeseen, jossa asiakas aloittaa harjoittelun, saavuttaa hyviä tuloksia, saa apua oireeseen ja tämän jälkeen lopettaa kaiken tekemänsä ja unohtaa oppimansa. Pian kipu tai oire tuleekin takaisin. Hyvään pitkäaikaiseen tulokseen fyysisen vamman/oireen kuntouttamisessa tulee olla PITKÄJÄNTEINEN.

Tätä pitkäjänteisyyttä on usein vaikea asiakkaille selittää. Jatka, jatka ja jatka! Vaikka oire olisi parempi, jatka silti ja vaadi itseltäsi vähän lisää. Vahvista oireillut alue entistä vahvemmaksi. Rauhoita kuntouttavaa tekemistä eli yleensä harjoittelua vasta sitten, kun oire on ollut pois useamman kuukauden.

Tästä hyvänä esimerkkinä on oma selkäni. Se siis kipeytyi vuonna 2004 kesäkuun 3 päivä. Muistan sen päivän erittäin hyvin, koska en silloin päässyt ilman apua sängystä ylös. Olin peloissani, mitä selälleni yhtäkkiä tapahtui? Pitkäkestoisesta vääränlaisesta kuormituksesta liittyen urheiluun selässäni oli tapahtunut lihasrepeämiä (nämä tosin selvisivät vasta vuonna 2012 ultratutkimuksessa, kun eräs lääkäri työpaikallani halusi testata uutta ultralaitetta). Hän löysi selkeitä arpeutuneita lihasrepeämäkohtia vasemmalta puolelta alaselästäni. Tietämättä oikeaa diagnoosia olin vuosien aikana löytänyt parhaat keinot, jolla alaselkä tuntui menevän parempaan kuntoon. Kaikista suurin apu, vuonna 2004, oli erään fysioterapeutin näyttämistä syvien vatsalihasten harjoitteista. Tuolloin kiinnostuin kyseisistä lihaksista! 

Olin siis harjoitellut ties mitä lajeja ilman minkäänlaista keskivartalon syvien lihasten kontrollia. Kukaan valmentaja ei ollut neuvonut näiden lihasten käyttöä minkään lajin yhteydessä. Se toki harmitti, koska olisin todennäköisesti välttynyt inhottavalta selkäoireilulta, jos syvät keskivartalon lihakseni olisivat olleet VAHVEMMAT ja olisin osannut käyttää niitä TIEDOSTAEN. Uskotte varmaan, että näihin lihaksiin panostan edelleen harjoittelussani. En enää ikinä haluaisi selkääni kipeäksi.  Tiedän siis, että näitä lihaksia vahvistamalla voin välttää alaselän oireita omalla kohdallani, joten teen niihin kohdistuvia harjoitteita SÄÄNNÖLLISESTI! En odota kipua, vaan kiltisti pidän huolta keskivartalon voimasta. Tämä on pitkäjänteisyyttä ja ennakointia, jota usein asiakkaillenikin yritän opettaa. Toisinaan on fiksua ajatella asioita etukäteen ja ennaltaehkäistä kiputiloja.

Selkäjumppa kuvineen tulee seuraavaan päivitykseen! :)