Kun henkistä "stressiä", niin liikuntaa fiiliksen mukaan

Lähdössä tanssitreeneihin. Kokeilussa feel free-kengät tanssiin. Toimivat ihan hyvin!!

Siitä on jo viikko, kun hurautin junalla Kokkolaan. Ensimmäinen viikko opettajana meni kaiken kaikkiaan hyvin. Onnistuneen siitä teki ennen kaikkea se, että olen itse ollut innoissani. Iloisella mielellä ja positiivisella asenteella pärjää jo hyvin pitkälle asiassa kuin asiassa. Käytin reilusti aikaa suunnitteluun ja valmisteluun, joten itse opettaminen tuntui mukavalta ja varmalta. Lähden uuteen viikkoon siis hyvällä mielellä!

Omien kokemuksien kautta olen oppinut sen, että kun elämässä tulee uusia käännekohtia tai joudut laittamaan itsesi ns. henkisesti likoon, niin tällöin fyysistä kuormitusta kannattaa keventää. Tämä tapahtui tämän viikon aikana minun kohdallani melkein kuin itsestään. Kävin juoksemassa yhteensä kolme kertaa, kävin metsässä kävelylenkillä kaksi kertaa, uintitreenejä tein kaksi ja viikonlopun kunniaksi päädyin jive-tanssikurssille sekä tansseihin. Kuntosalia en vielä ole käynyt katsastamassa. Elimistöni huusi koko viikon mieltä rauhoittavaa ja virkistävää liikuntaa ilman mitään mittareita, aikataulua tai tavoitteita. Menin täysin fiiliksen mukaan. Nautiskelin ihanasta ilmasta, auringon paisteesta, kevään tuoksuista sekä uima-altaassa veden äänistä. Elämäni ensimmäisen kerran uin selkäuintia kilometrin putkeen. En ole vielä ikinä tykännyt selkäuinnista, mutta jostain syystä tällä viikolla selkäuinti tuntui taivaalliselta. Kuuntelin fiilistäni ja annoin mennä niin kauan kuin se tuntui hyvältä ja kilometri ainakin tuli täyteen! Tansseissa nautin musiikista ja siitä, että pitkästä aikaa sain tanssia paritansseja. Aina kun pääsen tanssimaan muistan, kuinka rakas harrastus se minulle on!

Kuvassa oleva koira on hyvän ystäväni ja hänen vanhempiensa koira. Olen ottanut täällä Kokkolassa tämän ihanan ja leppoisan kaverin mukaani metsälenkeille. Tänään huomasin, että koiran kanssa lenkkeily on jotenkin paljon rauhoittavampaa ja rennompaa. Hoksasin itsekin katsella ympärilleni ja jäin jopa juttelemaan vastaantulijan kanssa. Nyt ymmärrän, miksi yksinäiset ihmiset ottavat koiria. Sehän on maailman parhain tapa päästä juttelemaan toisille koiraihmisille ja toisekseen, koira osaa antaa hyvin erialaista seuraa kuin ihminen. Onhan se ihan tutkittua, että koirien läsnäolo rauhoittaa ja lisää hyvää mieltä.

Viikonloppuun on lisäksi kuulunut hyvää ruokaa, pitkät yöunet ja shoppailua. Uskon, että näillä konsteilla olen ensimmäisestä uudesta työviikosta palautunut ja olen valmis seuraavaan. Olen lisäksi käynyt läpi tulevan viikon tunnit ja valmistellut ne jo lähes valmiiksi. Hyvin suunniteltu on jo lähes puoliksi tehty! Samalla nautiskelin lasillisen valkoviiniä oikein hyvällä omalla tunnolla ja mielellä. Siitä tuli oikein kesämieli. Ihanaa, kevät todellakin on täällä ja pian kesäkin jo häämöttää!

Itsensä haastaminen

Jotta saan elämässä riittävästi onnistumisen kokemuksia ja elämisen tunnetta, on minun mentävä välillä mukavuusalueen ulkopuolelle niin fyysisessä harjoittelussa kuin muissakin elämän osa-alueissa. Minun on välillä päästävä tekemään jotain sellaista, jossa tosissani joudun haastamaan itseäni, pistämään likoon, oppimaan uutta ja oikeasti tekemään jotain, mitä en ole vielä tehnyt. Rakastan uusia haasteita! Yrityksen perustamiskuvioni saavat nyt olla hetken taustalla muhimassa, kun sain mahdollisuuden tulla loppu kevääksi sosiaali- ja terveysalalle Kokkolaan Kuntoutuksen opettajaksi. Olen täällä yhteensä seitsemän viikkoa opettajan tehtävissä. Sunnuntaina tulin elämäni ensimmäisen kerran Kokkolaan. Tulin Kajaanista tänne Oulun kautta junassa maisemia katsellen. Koko rannikkoalue ja Pohjanmaa on minulle vieraampaa aluetta Suomessa. Eilen sain perehdytyksen työpaikkaani ja tuleviin opetusaiheisiin. Opetukseni alkoivat tänään täydellä kahdeksan tunnin päivällä. Ehdin tutustua kolmeen eri lähihoitajaopiskelijaryhmään. Opetan sekä aikuis-, että nuorten ryhmiä tämän kevään ajan. Ensimmäinen päiväni meni mielestäni hyvin! Olin erittäin innoissani tästä uudesta mukaansa tempaavasta haasteesta. Ihana saada tuoda kuntoutuksen näkökulmaa hoitoalan opiskelijoille ja nähdä fysioterapeutin osaamisen hieman uudella tavalla. Fysioterapeutti on liikkumisen asiantuntija, joten annettavaa hoitotyönopiskelijoille on varmasti paljon.

Uskon, että illat tulevat menemään alkuun hyvin pitkälti seuraavan päivän luentoja ja oppimistehtäviä suunnitellessa, sekä kirjoihin ja materiaaliin tutustuessa. Täytyy kuitenkin muistaa käydä itsekin urheilemassa. Aamulla heräsin 05.50 juoksulenkille, kun illalla olin niin väsynyt, että en jaksanut mennä hikoilemaan. Täytyy ottaa heti huomen aamuna uudestaan, niin jaksaa olla päivän sisällä.

Kuntosalin etsin täältä Kokkolasta varmasti ja pyrin saamaan kuvat toiminnallisesta voimaharjoittelusta, kunhan olen päässyt sisälle täällä eloon :D

Monipuolisuutta voimaharjoitteluun

 Se, että käy kuntosalilla, ei vielä kerro harjoittelusta mitään. Hyvin iso osa tekee kuntosalilla samat harjoitteet viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen. Olen hyvin usein törmännyt tähän eri treenaajien kohdalla. Erityisesti keski-ikäiset ja vanhemmat kuntoilijat pitäytyvät mielellään itselle hyviksi kokemissa harjoitteissa/laitteissa. Tämä voi johtua osaamisen ja tiedon puutteesta tai yksinkertaisesti laiskuudesta. On mukava tehdä sellainen harjoitus, jonka jo etukäteen tietää.

Tärkeintähän toki on se, että tekee edes jonkinlaista voimaharjoittelua, mutta yksinkertainen totuus on se, että aina samalla kaavalla tehty harjoitus ei enää jossain vaiheessa kehitä lihasvoimaa. Keho tottuu saamaansa ärsykkeeseen, ja harjoittelusta tulee enää lihasvoimaa ylläpitävää. Tästä johtuen harjoittelussa tulisi olla vaihtelevuutta ja monipuolisuutta. Toisinaan on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta oikeasti saa tuloksia aikaiseksi. Ja naiset! Uskaltakaa laittaa riittävästi painoja. Hyvin iso osa naisista treenaa vuodesta toiseen kevyillä painoilla tehden toistoja 15–30 siinä pelossa, että lihakset kasvavat, jos tekee isommilla painoilla. Harvan naisen kohdalla lihakset kasvavat kovinkaan isoiksi, vaikka tekisikin raskaimmilla painoilla tai ainakin toistomääriä täytyy tehdä jo erittäin paljon.

Itse olen ihastunut kuntosaliharjoitteluun, jossa teen koko kehon toimintaa ja lihaksistoa vaativia harjoitteita. Talvisaikaan teen harjoittelua kuntosalilla, mutta kesällä aion siirtää harjoittelun ulos. Harjoitteissa yhdistyy liikeratoja, joissa yhdistyy useamman eri nivelen toiminta sekä yhdistän harjoitteisiin aina keskivartalon hallinnan ja ärsytän usein tasapainoa. Tämän hetken tavoitteeni kuntosaliharjoittelussa on monipuolinen kehon ärsyttäminen, kokonaisvaltainen lihavoiman lisääminen, jäntevyyden kasvattaminen lihaksissa sekä lihaksiston kestävyyden lisääminen. Lisäksi harjoittelu parantaa kestovoimaa, keskivartalon hallintaa, nilkkojen/polvien hallintaa, lapapidon hallintaa ja aerobista kuntoa. Aerobinen kunto paranee kuntosaliharjoittelussa sillä, että otan väliin aina sykettä nostavan osuuden, joka sisältää hyppyjä ja erilaisia juoksuharjoitteita, jonka jälkeen teen varsinaiset voimaharjoitteet. Yleensä teen alkulämmittelyn jälkeen kolme kertaa harjoitteet läpi pyramidimaisesti. Ensimmäinen ”kierros” on kevyempi, toinen selkeästi raskaampi ja viimeinen todella kova. Harjoittelulla pyrin saamaan kehittämään ominaisuuksia, joita tarvitsen seinäkiipeilyssä (jota teen n. 1-2 x kahdessa viikossa) sekä tankotanssissa, jonka aion aloittaa viikon päästä uudelleen lähes vuoden tauon jälkeen.

Harjoitus alkaa siis monipuolisella alkulämmittelyllä, johon kuuluu erilaisia juoksutekniikoita, hyppyjä, loikkia, selän liikkuvuus harjoitteita, tasapainoharjoittelua ja roikkumista sekä punnerruksia. Usein käyn alkulämmittelyssä läpi harjoitteet kevyiden painojen kanssa, jotka teen varsinaisessa harjoitusvaiheessa raskaimmilla painoilla.

Harjoitusosiossa teen kolme kierrosta, jossa yhdistyy jokin aerobinen sykettä nostava harjoite + voimaharjoite. Sykettä nostavia harjoitteita on n. 6 ja voimaharjoitteita n. 6 per. kierros. Kierroksen jälkeen pidän pidemmän tauon (n. 5 min.) ja tämän jälkeen teen uuden kierroksen hieman raskaimmilla tehoilla. Pidän toisen pidemmän tauon (n. 5 min.) ja teen vielä viimeisen kierroksen yhä raskaammilla tehoilla. Lopuksi teen jotain kevyttä aerobista esim. kuntopyöräilyä vielä n. 10 min ja pyrin palauttelemaan maitohapot pois elimistöstä. Jos menen harjoituksen jälkeen uimaan, niin jätän pyöräilyn välistä ja palauttelen vasta uintitreenin jälkeen. Joskus saatan käydä uimassa ennen kuntosaliharjoittelua alkulämmittely mielessä.

Voisin seuraavalla harjoituskerralla pyytää jonkun ottamaan kuvia treenini aikana ja voisin laittaa harjoitteista kuvat tänne niitä varten, joita tämän tyyppinen monipuolinen ja toiminnallinen voimaharjoittelu kiinnostaa. Korostan sitä, että harjoittelussa tulee tietää, mitä tekee ja valita itselle sopivan ”tason ja painomäärät”. Jos olet vasta aloittelija kuntosaliharjoittelussa, pyydä aina apua joltakin alan ammattilaiselta, joka osaa neuvoa sinut alkuun!!! Muussa tapauksessa rohkaisen kaikkia kuntosaliharjoittelijoita vaihtamaan välillä harjoitusintensiteettiä ja harjoituksia. Uskaltautukaa myös pois pelkästään laitteilla tapahtuvista harjoitteista ja kokeilkaa tehdä vaikka yläraajaharjoitteita käsipainoilla tasapainolaudan päällä seisten. (esim. hauiskääntö tai vastaava harjoitus). Harjoitteluun tulee heti haastavuutta ja joudut todella haastamaan keskivartalon hallinnan. Iloa treeneihin! J

Kevät innostaa treenaamaan hyvällä mielellä

Metsäretkellä

En ole vielä tässä blogissani päässyt varsinaisten treeni-ideoiden jakamiseen, joten nyt ajattelin kirjoitella omasta treenaamisestani ja ajatuksistani oman urheilun suhteen. Minulle liikkumisessa tärkeintä on se, että siitä tulee hyvä olo, kunto pysyy hyvänä tai jopa paranee ja saan siitä lisä puhtia elämiseen. Liikkuminen on minulle elämän tapa. Ei, en vaan osaisi kuvitella elämää ilman liikkumista. Joka päivä jotakin, on minun mottoni liikkumisen suhteen. Se tulee hyvin luonnollisesti, koska kehoni on tottunut saamaan tietyn määrän fyysistä rasitusta ja jos sitä ei joku viikko ala tulemaan, niin elimistö alkaa sitä vaatia. Liikkuminen on minulle myös ajanvietettä ja tapa rentoutua sekä saada ajatukset pois kaikesta muusta. Liikkuminen elämässäni on myös tapa liikkua paikasta toiseen. Kävelen ja pyöräilen hyvin usein välimatkat. Liikkuminen on myös sosiaalista ja tapa tutustua uusiin ihmisiin. Liikkuminen ja liikuttaminen ovat minulle myös työtäni.

Motivaatiota liikkumiseen minun yleensä ei tarvitse kauheasti hakea, koska yleensä aina minulla on joku uusi laji tai idea, jota haluan kokeilla tai harjoitella. Pidän liikkumisen mahdollisimman monipuolisena ja tarpeeksi haastavana, jotta motivaatio pysyy yllä. Liikkumisen tulee ehdottomasti olla myös hauskaa, jotta se innostaa yhä uudestaan ja uudestaan lähtemään liikkeelle. Nykyään en juurikaan ”pingota” liikkumisen suhteen, vaan teen hyvin paljon fiiliksen mukaan. Usein suunnittelen tulevia harjoituksia etukäteen ja teen suunnitelman, mutta uskallan myös poiketa siitä, jos fiilis on suunnitelmasta poikkeava. Pidän tällä hetkellä oman treenaamisen mahdollisimman rentona, jotta siitä ei tule ”pakkopullaa” tai että se ei ala stressaamaan. Tämä keino on saanut minut innostumaan taas uusista lajeista ja antanut todella paljon lisäintoa. Kun ei ole pakko tehdä jotain, niin tulee luontaisesti esiin uskomaton määrä energiaa, jota haluaa käyttää liikkumiseen.

Rakkaimpia liikuntalajejani ovat lenkkeily, uinti/vesiliikunta, pyöräily, kuntosali, tanssi, jooga, pilates, seinäkiipeily ja erilaiset ryhmäliikuntatunnit. Lisäksi tykkään pelata milloin mitäkin peliä tai käydä vaikka yleisurheilemassa. Vaihtelen lajeja oman mielenkiintoni ja vuoden ajan mukaan. Tärkeintä on, että liikettä tulee mahdollisimman paljon ja että tykkään siitä, mitä teen. Silloin pystyn tekemään rankankin harjoituksen.

Pidän liikkumiseni mahdollisimman monipuolisena, jotta keho ei totu pelkästään tietynlaiseen harjoitteluun.  Ajatukseni harjoituksissa on, että jokainen treeni on vähän erilainen kuin edellinen. Tällöin on mahdollisuus kehittyä ja välttää se, että keho tottuu aina samaan harjoitukseen. Vaikka pidän harjoittelun monipuolisena, siinä on aina jokin suunnitelma takana. Yleensä aina tähtään johonkin. Minun on keksittävä itselle tavoite, jotta harjoituksilla on jokin merkitys. Tavoite voi olla hyvin pienikin asia, mutta tavoite on oltava. Minua tavoite motivoi erittäin paljon! Minulle riittää, että pelkästään minä tiedän oman tavoitteeni. Olen yleensä pahin vastustaja itse itselleni. Jos en pääse tavoitteeseeni määräämäni ajankohtaan mennessä, yleensä jatkan harjoittelua sinnikkäästi. Oikeastaan vasta tänä talvena olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää tuo tavoitteen asettaminen on ja olen alkanut käyttämään sitä enemmän.

Tällä hetkellä harjoitteluuni kuuluu lenkkeily ja erityisesti juoksu, uinti ja toiminnallinen lihaskuntoharjoittelu. Aion lisätä harjoiteluuni tässä kevään lopussa lavatanssit ja toivottavasti tankotanssin. Uintia olen tehnyt viimeisten viikkojen aikana vähemmän, koska auringon paiste on innostanut minut juoksemaan. Juoksulenkkien pituus on yleensä puolesta tunnista tuntiin, koska alaselkäni ei edelleenkään meinaa kestää tuntia pidempiä lenkkejä. Kokeilussa on intervalli-tyyppinen juoksuharjoittelu, jossa harjoitus kestää kestoltaan vähemmän, mutta sisältää vauhtikestävyyden puolelle meneviä erittäin reippaita osioita. Lenkkiin sisällytän erilaisia hyppyjä, loikkia ja erilaisia juoksutekniikoita. Olen harjoitellut jopa takaperin juoksua!

Liikuntaa minulle tulee myös työni puolesta, mikä minun tulee toki huomioida viikottaisessa liikuntamäärässä. Tämän viikon olen Vuokatissa pitämässä ”Aktiivinen elämä-kuntoremonttia”. Tänään työpäiväni sisälsi lumikengillä seikkailua Vuokatin metsissä. Olisiko voinut olla enää hienompi sää. Kävimme nauttimassa auringosta lohipilkillä siinä lumikenkäilyn ohessa, ihanaa!

Jatkossa kirjoitan lisää toiminnallisesta lihaskuntoharjoittelusta, johon olen aivan ihastunut.

Vähän lisää onnellisuuspohdintaa

 Haluan vielä jatkaa aiheesta onnellisuus, koska todella haluan pysähtyä tähän aiheeseen hetkeksi ja miettiä, mistä asioista minä olen tullut viime aikoina onnelliseksi. Ensimmäisenä mieleeni tuli ehdottomasti uusi sykemittarini! Sain sen yllättäen lahjaksi rakkaalta poikaystävältäni, kun saavuin työreissulta tässä parisen viikkoa sitten. Olen saanut niin paljon lisäpotkua lenkkeilyyn ja treenaamiseen sen mittarin kautta, että olen kyllä tullut siitä erittäin onnelliseksi. Ja kaiken lisäksi se on vielä niin kauniskin ja aivan minun näköinen. Sykemittari motivoi tosissaan harjoittelemaan, koska minusta ainakin on niin mukava katsella keskisykettä, kulutettua kalorimäärää, maksimisykettä ja treenattua aikaa. Mittari päällä on vaikea huijata! Mietin jo nyt pitkälle tulevaisuuteen, mitä erilaisimpia treenejä voisin tulevaisuudessa tehdä, joihin voin laittaa mittarin päälle ja tarkkailla kehoni rasittuvuutta. Niin siistiä!

Toinen asia, mikä saa minut onnelliseksi on oma päättäväisyys ja omien ratkaisujen tekeminen. Olen tullut viime aikoina hyvin usein onnelliseksi niistä päätöksistä, jotka olen tehnyt täydellä rohkeudelle itse, kuuntelematta muita. Usein ihmisillä on paljon mielipiteitä ja sanottavaa, usein hyvinkin paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisten mielipiteitä kannattaa kuunnella, mutta ratkaisut oman elämän suhteen kannattaa tehdä omaa sydäntä kuunnellen. Jos olisin kuunnellut suurimman osan ihmisten mielipiteistä ja uskonut niitä, en varmasti olisi muuttanut Kajaaniin. Asuisin edelleen Helsingissä ja olisin edelleen samassa työpaikassa, jossa en ollut täysin tyytyväinen. Olen niin onnellinen, että tein niin, kuin itse koin parhaaksi. Olen siis tullut onnelliseksi päätöksestä muuttaa takaisin Kajaaniin. Toivottavasti tulen vielä onnelliseksi päätöksestä perustaa oma yritys. Sillä siihen päätökseen niitä muiden ihmisten mielipiteitä vasta onkin sadellut. Kuuntelen kyllä, mutta minä uskon siihen mitä teen ja minä teen päätöksen. Kukaan ei ole kuitenkaan koskaan minä ja kukaan ei voi lopulta tietää, mitä minä tunnen, näen, koen ja ajattelen. Jos jokainen yrittäjä olisi kuunnellut muita, uskon, että maailmassa ei olisi yhtään yritystä.

Olen tullut super onnelliseksi siitä, että kodissamme on oma sauna. Rakastan saunomista!

Olen tullut onnelliseksi siitä, että ostin hokkarit. Olen luistellut niillä vasta kaksi kertaa ja se on todella turhauttavaa, koska en osaa luistella niillä yhtä hyvin kuin kaunokeilla, mutta olen silti onnellinen. Harjoittelu on ainoa tapa oppia jotain uutta.  Uuden oppiminen on maailman parhain tapa tulla onnelliseksi! Itsensä voittaminen saa minut ainakin niin iloiseksi ja tyytyväiseksi. Luistelun suhteen se tapahtuu ehkä ensi talvena, mutta yleensä uuden oppiminen kannustaa kokeilemaan uusia asioita ja virkistää mieltä ja lisää elämän halua.

Olen myös hyvin onnellinen siitä, että olen oppinut sanomaan ”EI”. Vieläkään en tätä taitoa täysin osaa, mutta olen kehittynyt siinä erittäin paljon ja siitä olen itsessäni hyvin tyytyväinen. On osattava sanoa myös ei.  Minun kohdallani se tarkoittaa täysin sitä, että olen oppinut tunnistamaan oman jaksamisen rajojani. Pystyn nykyään hyvällä omalla tunnolla kieltäytymään asioista, tehtävistä tai vastaavista, jos ne eivät elämän kalenteriini sovi. Ja piste.

Olen tullut onnelliseksi myös siitä, että olen alkanut kirjoittamaan. Rakastan kirjoittamista. Olen aina kirjoittanut jotain. Olen todellinen päiväkirjanarkomaani. Jos minulla olisi aikaa, kirjoittaisin kaikki elämässäni tapahtuvat asiat ylös. Kirjoittaisin kaikki treenaamiseni, nukkumiseni, tekemiseni.. aivan kaikki. Kirjoittaminen on minulle kuin terapiaa. Harvemmin luen omia kirjoituksia uudelleen, pelkkä asioiden ylös kirjoittaminen riittää ja selkeyttää usein asioita.

Tällä hetkellä minut tekee onnelliseksi aurinko ja kevät. Rakastan kevättä, koska silloin tiedän, että kesä on vasta tulossa ja voin suunnitella tulevaa kesää hymy huulilla. Jos rakastan kevättä, niin todella todella rakastan kesää!

Tämä kuva otettu keväältä 2012

Suosittelen ajoittain pysähtymään hetkeksi ja miettimään, mikä minut on viime aikoina tehnyt onnelliseksi. Jos niitä asioita ei meinaa löytyä, niin silloin on tarkasteltava elämää uusin silmin ja pohdittava, voisiko siinä muuttaa jotain. Vastoinkäymisiä tulee aina vastaan, sen kaikki tietävät.  Onnelliseksi tekeviä asioita tulisi löytyä myös jokaisen elämästä. Mieti edes yksi asia, joka sinut on viime aikoina tehnyt onnelliseksi.

Onnellisuus, hyvinvoinnin peruspilari

Se tunne, kun kokee rehellisesti olevansa onnellinen, on maailman parhain tunne. Hyviä päiviä, hyviä hetkiä elämässä on usein, mutta tunne siitä, että minä olen tässä hetkessä todella onnellinen, tulee suhteellisen harvoin. Itse koin sen tunteen eilen illalla ja siitä tunteesta ei voi erehtyä. Mikä uskomaton fysiologisten reaktioiden koktaili, kun vatsanpohjassa tutisee, suu vetäytyy väkisin hymyyn, sydän hakkaa vähän liian lujaa ja on vain niin älyttömän hyvä olo!  Sitä ei voi sanoin kuvailla, se pitää kokea. Mikä kenellekin onnellisuuden tunteen aiheuttaa, on varmasti hyvin yksilöllistä. Onnen tunne voi tulla pienistä asioista, eikä pelkästään siitä, että jokainen elämän osa-alue on super hyvin. Koskaan ei ole tilannetta, että aivan kaikki olisi täydellisesti – ainakaan omalla kohdallani onnen tunteeseen en vaadi täydellistä elämää, vaan tyytyväisyyttä niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Silloin kun elämä tuntuu niin hyvältä, että voi ääneen sanoa ”Minä olen onnellinen”, kannattaa olla tyytyväinen ja se kannattaa sanoa ääneen. Siitä olen tullut aivan varmaksi, että onnellisuuden tunteen kokeminen lisää hyvinvointia.

Olen reissannut paljon yksin, olen asunut useammassa eri kaupungissa, olen tuntenut paljon erialisia ihmisiä, olen nähnyt ja kokenut paljon erilaisia tilanteita ja jossain vaiheessa olen hoksannut, että kaiken seikkailun halun taustalla on ollut halu löytää onni. Loppujen lopuksi kaikki tekevät elämän valintoja sen pohjalta, mistä milloinkin kuvittelee löytävänsä onnellisuuden. Kukapa ei haluaisi olla onnellinen?

Elämän eri vaiheissa, eri asiat tekevät onnelliseksi. Pitkään olen kuitenkin kuvitellut sellaistenkin asioiden tekevän minut onnelliseksi, jotka eivät ole lopulta tehneet minua lainkaan aidosti onnelliseksi. Vihdoin olen uskaltanut myöntää itselleni, että asiat, jotka tekevät minut onnelliseksi, eivät ehkä olekaan niin kaukaa haettavissa ja niin ”ihmeellisiä” asioita. Asiat, jotka tekevät hyvän olon, tekevät myös onnelliseksi. Yksi merkittävin asia, joka tekee onnelliseksi ja jota en ole halunnut myöntää on ”Turvallisuuden tunne”.  Olen usein vähätellyt turvallisuuden tunteen merkitystä ja jopa leikkinyt uhkarohkeaa peliä. Edelleenkin rakastan seikkailua, jännitystä ja spontaania elämää, mutta tarkoitan perusturvallisuutta. Olen pystynyt ensimmäistä kertaa elämässäni myöntämään, että luotettavasta toisesta ihmisestä ja hyvästä parisuhteesta voikin saada sellaista perusturvallisuuden tunnetta, jota ei pysty muualta saamaan. Olen aikaisemmin ajatellut, että minä en tarvitse sellaista ja pärjään kyllä hyvin yksinkin. Nyt tilanne on kuitenkin toisin. Siinähän on yksi onnellisuuden peruspilari, rakkaus.