Jatka, jatka ja jatka!

Kun tulee jokin fyysinen vamma omaan kehoon, mikä estää normaalin liikkumisen tai häiritsee normaalipäivän elämää, tämä yleensä motivoi hakemaan apua tulleeseen ongelmaan. Etenkin silloin jos siihen liittyy pitkäaikaista kipua. Kipu on se yleisin tekijä, joka ajaa ihmisen lääkärin tai fysioterapeutin luo. Nyt puhun oman ammattini eli fysioterapeutin näkökulmasta. Kivun lievittymisen toivossa ihminen on usein motivoitunut tekemään lähes mitä vain saadakseen kivun pois. Tällöin suhtautuminen harjoitteluun on positiivista ja esimerkiksi lihasten venyttämiseen tai vahvistamiseen löytyy motivaatiota. Kun kipu on poistunut, ihminen usein unohtaa ongelmansa helpommin. Usein pelko kivun uusiutumisesta ohjaa jatkamaan esimerkiksi aloitettua kuntoutusta. Hyvin usein kuitenkin työssäni olen törmännyt tilanteeseen, jossa asiakas aloittaa harjoittelun, saavuttaa hyviä tuloksia, saa apua oireeseen ja tämän jälkeen lopettaa kaiken tekemänsä ja unohtaa oppimansa. Pian kipu tai oire tuleekin takaisin. Hyvään pitkäaikaiseen tulokseen fyysisen vamman/oireen kuntouttamisessa tulee olla PITKÄJÄNTEINEN.

Tätä pitkäjänteisyyttä on usein vaikea asiakkaille selittää. Jatka, jatka ja jatka! Vaikka oire olisi parempi, jatka silti ja vaadi itseltäsi vähän lisää. Vahvista oireillut alue entistä vahvemmaksi. Rauhoita kuntouttavaa tekemistä eli yleensä harjoittelua vasta sitten, kun oire on ollut pois useamman kuukauden.

Tästä hyvänä esimerkkinä on oma selkäni. Se siis kipeytyi vuonna 2004 kesäkuun 3 päivä. Muistan sen päivän erittäin hyvin, koska en silloin päässyt ilman apua sängystä ylös. Olin peloissani, mitä selälleni yhtäkkiä tapahtui? Pitkäkestoisesta vääränlaisesta kuormituksesta liittyen urheiluun selässäni oli tapahtunut lihasrepeämiä (nämä tosin selvisivät vasta vuonna 2012 ultratutkimuksessa, kun eräs lääkäri työpaikallani halusi testata uutta ultralaitetta). Hän löysi selkeitä arpeutuneita lihasrepeämäkohtia vasemmalta puolelta alaselästäni. Tietämättä oikeaa diagnoosia olin vuosien aikana löytänyt parhaat keinot, jolla alaselkä tuntui menevän parempaan kuntoon. Kaikista suurin apu, vuonna 2004, oli erään fysioterapeutin näyttämistä syvien vatsalihasten harjoitteista. Tuolloin kiinnostuin kyseisistä lihaksista! 

Olin siis harjoitellut ties mitä lajeja ilman minkäänlaista keskivartalon syvien lihasten kontrollia. Kukaan valmentaja ei ollut neuvonut näiden lihasten käyttöä minkään lajin yhteydessä. Se toki harmitti, koska olisin todennäköisesti välttynyt inhottavalta selkäoireilulta, jos syvät keskivartalon lihakseni olisivat olleet VAHVEMMAT ja olisin osannut käyttää niitä TIEDOSTAEN. Uskotte varmaan, että näihin lihaksiin panostan edelleen harjoittelussani. En enää ikinä haluaisi selkääni kipeäksi.  Tiedän siis, että näitä lihaksia vahvistamalla voin välttää alaselän oireita omalla kohdallani, joten teen niihin kohdistuvia harjoitteita SÄÄNNÖLLISESTI! En odota kipua, vaan kiltisti pidän huolta keskivartalon voimasta. Tämä on pitkäjänteisyyttä ja ennakointia, jota usein asiakkaillenikin yritän opettaa. Toisinaan on fiksua ajatella asioita etukäteen ja ennaltaehkäistä kiputiloja.

Selkäjumppa kuvineen tulee seuraavaan päivitykseen! :)

Riinan pohdintoja maitodokkarin jälkeen

Torstain Silminnäkijässä ollut maitodokkari oli mahtava! Upeaa Noora Shingler! Jos et vielä ole sitä katsonut, mene Yle areenaan ja etsi sieltä torstaina 21.2  esitetty ”maitodokkari”

Löytyy tuollaisella osoitteella: http://areena.yle.fi/tv/1803382

Kävin tosissaan pohtimaan sitä, miksi joitakin ihmisiä ei kiinnosta syömänsä ravinnon sivuvaikutukset. Näitä ihmisiä tuntuu olevan melko paljon! Vaikka tietäisimme, että jokin raaka-aine saattaa vahingoittaa elimistöämme ja aiheuttaa vaikka syöpää, niin silti vain jatkamme tämän raaka-aineen popsimista. Hyvänä esimerkkinä mielestäni on nykypäivänä tuotettu liha. Liha ei ole enää lihaa, vaan saattaa sisältää ties mitkä määrät erilaisia antibioottijäämiä ja hormoneja. Hyvin helposti on pääteltävissä, että aineilla, jotka eivät kuuluisi naudan elimistöön eivät kuuluisi myöskään ihmisen elimistöön, joten terveyshaittoja tulee varmsti. Silti ihmiset ostavat kaupasta vakuumipakattua lihaa päivästä toiseen. Onko kyse rahasta? Onko kyse ajatuksesta "Ei se minulle tapahdu". Vai onko kyse siitä, että ihminen ei huomaa terveellisemmän tuotteen välitöntä vaikutusta heti ja sen takia ei jaksa uskoa jonkin ns. terveellisemmän vaihtoehdon  vaikutuksiin? Jos luomu porkkanasta tulisi heti jotenkin vielä parempi olo, mitä "normaalista" porkkanasta,  söisivätkö ihmiset hieman kalliimpaa luomuporkkanaa enemmän. Eikö tieto siitä, että jokin aine/tuote voi pitkällä tähtäimellä olla terveellisempi vaihtoehto riitä tekemään ns. terveellisempiä valintoja.

Usea ihminen pitää hyvää huolta autostaan tai kodistaan. Harva laittaisi autoon polttoainetta, joka siihen autoon ei kuulu. Jos autoon tulee pienikin lommo tai vika, usea auton omistaja korjauttaa sen heti. Samalla tavalla ihmiset pitävät huolta kodeistaan. Niitä siivotaan ja remontoidaan sitä mukaa, kun korjattavia kohtia syntyy. Kodin pinnoille valitaan niille tarkoitettuja aineita. Aika moni tuntuu pesevän parkettilattian sille kuuluvalla pesuaineella. Mutta mitä sitten käy ihmisen omalla kohdalla? Vaikka tiedämme, että mm.sokeri, alkoholi, kova rasva ja vaikkapa suuret määrät suolaa voivat aiheuttaa meille sydän ja verisuonisairauksia, diabetesta, verenpaineen nousua, ylipainoa jne.. Silti me vain jatkamme niiden mussuttelua ja käyttöä viikosta toiseen. Puhumattakaan tupakasta. Tupakka-askin kyljessä lukee tyyliin "Tämä voi tappaa sinut!" ja silti iso osa ihmisistä röyhyttelee röökiä päivästä toiseen. Koska se ei tapa sinua siinä hetkessä, silloin se ei ilmeisesti tunnu vaaralliselta.

Ilmeisesti usean ihmisen kohdalla sairauden pitää tulla omalle kohdalle, jotta alkaa pohtimaan millä valinnoilla siihen voi vaikuttaa. Hyvin usea diabeetikko joutuu aloittamaan tai haluaa aloittaa ruokavalion parantumisen ja oireiden lievittymisen toivossa . Mitä jos se ruokavalio olisi aloitettu jo 15 vuotta aiemmin ja silloin sitä diabetesta ei välttämättä olisi edes tullut.

Sama pätee edellisteksissä mainitsemiini selkäsairauksiin Korjaavat toimenpiteet aloitetaan usein vasta sitten, kun selkä on jo hajalla. Miettikääpä miten paljon kalliimpaa olisi korjauttaa auto vasta sitten kun se on jo täysin hajalla. Sama pätee ihmiseen. Terveydenhoitokulut ovat sitten todella isot, kun jo tulleita sairauksia hoidetaan. Voisiko joitain euroja laittaa vielä enemmän "pankkiin" etukäteen ja investoida omaan terveyteen ennen kuin se hajoaa.. Mielenkiintoista!

Selkäkivut ihmisten riesana

Mikä ryhdeistä on optimaalisin? Tiedätkö?

Lähes jokainen ihminen kärsii jossain elämän vaiheessa selkäkivusta. Tyypillisin selän kipualue on alaselkä. On normaalia, että alaselkä on joskus kipeä, koska syitä alaselän kipeytymiseen on todella monia. Selkäkipu voi yllättää minkä ikäisenä tahansa, mutta tyypillisin ikä selkäkivun lisääntymiseen on vanhuusikä. Nykypäivänä nuorten ja keski-ikäisten selkäkivut ovat lisääntyneet hurjan paljon. Syynä nuorten selkäkipuihin on usein ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja yksipuolinen ruokavalio, huono ryhti, heikko lihaskunto tai epäsuhta kehon etupuolen ja takapuolten lihasten voimassa. Myös masennuksella ja pitkäaikaisella alakuloisuudella on todettu olevan yhteyttä alaselän kipujen kanssa. Toki selkäkipu voi yllättää hyväkuntoisen ja urheilevankin normaalipainoisen henkilön.

Työskennellessäni kaksi vuotta fysiatrian poliklinikalla minä todella tajusin, miten yleinen oire alaselän kipu oikeasti on. Selän kipu piinaa useasti myös 20–35-vuotiaita nuoria, joiden luulisi olevan elämänsä kunnossa. Tämä on ikä, jolloin pitäisi olla mahdollisimman hyvässä työkunnossa, koska tähän ikään työn tekeminen kuuluu erittäin isona osana elämää. Tällöin opitaan omaan ammattiin. Tämä on myös ikä, jolloin perustetaan perhe, eli lisäännytään ja touhutaan kotiasioita. Toiset remontoivat, rakentavat ja tuunavat mitä lie. Toisille tämä ikä on taas parasta aikaa matkustaa ja saada kokemuksia. Tuskin kukaan tässä elämän vaiheessa haluaisi lamaantua sen takia, että koskee selkään!

 Tapasin työssäni paljon nuoria henkilöitä, jotka olivat joutuneet jäämään pois työstään selkäkivun vuoksi. Teimme parasta mahdollista kuntoutusta niin lääkärien kuin fysioterapeuttien ja sairaanhoitajien kanssa, mutta silti usein mietin, että tuleeko tämä hoito "liian myöhään". Miksi ennaltaehkäisevää työtä selkäsairauksien suhteen ei tehdä enemmän? Vai eivätkö ihmiset yksinkertaisesti vain usko, että jotain tulisi itse tehdä, ennen kuin oma selkä on kipeä.

Usein kuulin asiakkaideni sanovan, että ”Miksi tätä ei ole opetettu jo vaikka koulussa? ”, ”Miksi kukaan ei ole kertonut tätä aiemmin?” Silloin tosiaan usein mietin, että miksi. Yksinkertaisilla neuvoilla siitä, kuinka pitää oma selkä hyvässä kunnossa, varmasti vähentäisimme selkäkipujen syntymistä. Fysioterapiaa yleensä annetaan vasta sitten, kun oire on jo syntynyt. Siksi olenkin kovasti miettinyt, miten voisimme muuttaa fysioterapian suuntaa entistä enemmän ennaltaehkäiseväksi. Mitä, jos menisimme enemmän työskentelemään kouluihin, opistoihin ja terveiden ihmisten keskuuteen, jossa voisimme antaa ohjeita ergonomiasta ja kehon käytöstä ennen selkäoireiden syntymistä. Kuulostaisiko hullulta idealta?

No mitkä ovat niitä keinoja, joilla alaselän kipua voidaan ennalta ehkäistä?

- Säännöllinen monipuolinen liikkuminen ja siihen kannustaminen

- Lihaskunnon vahvistaminen niin, että myös kehon takaosan lihakset vahvistuvat

(koska ihmiset istuvat nykyään paljon, kehon etupuolen lihakset ovat kireät ja takapuolen lihakset heikot. esim: selkälihakset, pakaralihakset ja takareiden lihakset ovat usein heikommat. Usein jumpissa vahvistetaan enemmän vatsalihaksia ja esim. pyöräily ilman lukkopolkimia ottaa huomattavan paljon enemmän etureiden lihaksiin.)

- Hyvän hengitystekniikan opetteleminen

- Hyvän ryhdin opetteleminen

(Ryhti vaikuttaa mm. hengittämiseen, alaselän ja niskan kuormittumiseen, tasapainoon, keskivartalonlihastuen löytämiseen)

- Hyvän kävelytavan opetteleminen

(Suurin osa ihmisitä ei oikeasti tiedä, miten oikeaoppisesti pitäisi kävellä?)

- Hyvän istuma-asennon löytäminen, ergonomia!

(Apua, missä asenoissa nykypäivänä nuoret istuu tietokoneilla)

- Selän liikkuvuuden ylläpitäminen säännöllisen harjoittelun avulla

(hyviä lajeja pilates, jooga)

- Keskivartalon syvien lihasten löytäminen ja niiden vahvistaminen

(Pidin vasta kehonhallintatuntia ryhmälle, jonka kävijät olivat säännöllisiä kuntosalilla kävijöitä. Yksikään ei uskaltanut sanoa, että olisi osannut paikallistaa omat syvät vatsa- ja selkälihakset. Kuulin jopa kommentin: "Ai, onko meillä syvät selkälihaksetkin, olen aina vain kuullut syvistä vatsalihaksista)

- Lihashuolto, hieronta ja omatoiminen venyttely

- Terveellinen, monipuolinen ruokavalio

- tupakoiMATTOMUUS!

(Moni tupakoiva ihminen ei ajattele, kuinka paljon tupakka vaikuttaa verenkiertoon ja tätä kautta välilevyjen aineenvaihduntaan. TUPAKKA ROMUTTAA VÄLILEVYT!!)

- seksin harrastaminen

(Rentoutuminen ja hyvän olon hormonit vähentävät huomattavasti kipua. Lisäksi seksi vahvistaa lantionpohjan lihaksia, keskivartalon syviä lihaksia ja lisää verenkiertoa. Sekä parantaa selän liikkuvuutta ja pitää kropan muutenkin notkeana)

- Hyvä laadukas uni ja selkää kuormittamaton nukkumisasento

- Tanssi! 

(maailman paras keino saada hyvä olo, selkään liikkuvuutta, kehoon voimaa ja hyvän olon endorfiineja. Sopii tietty vain niille, jotka tanssista tykkäävät) 

Tässäpä olisi jo monta teemaa, joista voisi tietoa ammentaa. Moni ihminen ei tiedä, kuinka hengittää, kävellä, istua oikein. Usein ryhtikin haetaan niin, että alaselkä kuormittuu. Ei näistä asioista ja elämästä saa tehdä liian hankalaa, jokainen tablaa tyylillään, mutta jos jokainen laittaisi hieman aikaa ja vaivaa yllämainittujen asioiden toteuttamiseen, niin selkäkipuja voitaisiin toivottavasti ehkäistä!

Jatkossa tulen kertomaan ko.  teemoista enemmän ja kerron oman selkäjumppani! Tulette saamaan sen kuvien kera!

Riina fysioterapeuttina

Em-kisareissulta, Ranksa Chartres 2012

Pitihän sitä ostaa yhdet korkkarit ;)

Hyvä mieli kisapäivän jälkeen

Riina ja  rintauimari Jenna Laukkanen

Välillä fyssarillekin jää aikaa pikku treeniin, vesi-spinning!

iloinen meininki Istanbulin MM-kisoissa

Reissuilla tutustuu paljon uusiin ihmisiin, tässä Riina ja Brasilaisten uimareiden huoltotiimi

Treenin ohjaamista Torremolinoksen kauniissa maisemissa

Reaktionopeusharjoitus menossa

Ulkoallas ja aurinko motivoi harjoittelemaan

So beautiful!

Iltaisin venyttelytuokio. Mukana myös Olympialaisiin osallistuneet para-uimarit

Emilia Pikkarainen ja Riina

Keskittynyttä työntekoa

Urheilijann fysioterapia on siellä, missä urheilija!

Maasta se pienikin ponnistaa! Uimari Ari-Pekka Liukkonen ja  Riina, minifyssari :)

Haluan kertoa lukijoilleni vielä lisää itsestäni. Haluan lukijoideni tietävän, mitä minä olen tehnyt ja mistä ammennan aiheita, joista kirjoitan. Uskon, että ravintoasioista olen nyt puhunut tässä blogini alkuvaiheessa riittävästi. Seuraavana teemana haluan ehdottomasti kirjoittaa omasta ammatistani, eli fysioterapeutin työstä, josta on tullut minulle iso osa persoonallisuuttani ja minäkuvaani.

Olen siis valmistunut fysioterapeutiksi  Jyväksylän AMK:sta Tammikuussa 2010, eli kolme vuotta sitten. Viimeisimmät kaksi vuotta tein fysioterapeutin työtä HUS:ssa fysiatrian poliklinikalla VEga-talossa. Fysiatrian poliklinikka on siis paikka, jossa tules (tuki- ja liikuntaelin sairaus) -sairauksiin erikoistunut lääkäri eli fysiatri ottaa vastaan potilaan eli asiakkaan ja lähettää hänet tarvittaessa fysioterapiaan saman poliklinikan fysioterapeutille. Asiakkaalle luodaan kuntoutussuunnitelma n. viiden käyntikerran aikana ja tehdään fysioterapiakokeilu. Tämän jälkeen asiakas usein jatkaa fysioterapiaa vielä jossain toisaalla annettujen ohjeiden mukaan.Asiakkaistani suurin osa oli selkäongelmaisia, mutta oli myös paljon muita tules-asiakkaita. Toinen iso kohderyhmä oli olkapääongelmista kärsivät.

Oma kiinnostukseni fysioterapeutin ammattia kohtaan alkoi v. 2004, kun ”jouduin” ensimmäistä kertaa käymään fysioterapiassa alaselän kivun vuoksi. Silloin päätin lähteä opiskelemaan tätä alaa. Alaselän kivusta on jäänyt kamalat muistot ja pelko, sillä se oli kamalaa! Jos en pitäisi omaa selkääni kunnossa joka päivä ja viikko, se olisi edelleen kipeä. Eli kivuttoman selän eteen joudun näkemään vaivaa lähes joka päivä. Tai en voi sanoa sitä vaivan näöksi vaan enemmänkin elämän tavaksi. Vähintään 10 minuutin selkäjumppa kuuluu jokaiseen päivääni. Tästä kerron myöhemmin lisää!

Tätä yritän usein ihmisille tolkuttaa, että kivun pois saamiseksi joutuu yleensä aina näkemään vaivaa. Siksi painotan omassa työssäni asiakkaan itse tekemää ja oikeasti kuntouttavaa fysioterapiaa. Minä annan ohjeet ja asiakas tekee! Yritän mahdollisimman vähän käyttää passiivista fysioterapiaa esim. vaikka hierontaa. Vaikka usein sitäkin tarvitaan, jotta päästään kuntoutuksessa alkuun. Olen perustamassa omaa yritystä, ja haluan, että asiakkaat oikeasti saavat apua ja parantuvat.  Pelkällä hieronnalla, kun tämä ei yleensä tapahdu. Mottoni fysioterapeuttina: "Oman kehon liikkeen kautta tuloksiin!"

Pian olen työskennellyt kaksi vuotta uinnin maajoukkueen kanssa. Tämä työ on hyvin erilaista, mitä missään yksityisessä laitoksessa tai poliklinikalla työskennellessä. Urheilijoiden kanssa fysioterapeutti tekee työn siellä, missä urheilija milloinkin on. Tämä työ on liikkuvaa ja hektisempää. Pääpaino työn tekemisessä on ulkomailla. Olen mukana suomen uinnin edustusjoukkueen leireillä ja kilpailuissa. Suurin saavutukseni mielestäni on Joulukuussa 2012 Lyhyen radan MM uinnit Istanbulissa.  Lisäksi olen ollut mukana kaksissa EM-kilpailuissa Unkarissa ja Ranskassa sekä Lontoon olympialaisten esileirillä Espanjan Torremolinoksessa.

Fysioterapeutin työ leireillä on enemmän ohjaavaa, neuvovaa ja aikaa on enemmän esimerkiksi erilaisten harjoituksien ja tekniikan tarkasteluun.  Leireillä fysioterapeutti ohjaa palauttavia harjoitteita sekä vetää esimerkiksi alkulämmittelyt ennen altaaseen hyppäämistä. Lisäksi leireillä tehdään myös hierontoja ja muita manuaalisia käsittelyitä. Fyssari on sellanen tyyppi, jolle tullaan kertomaan, jos jonnekin sattuu tai jokin fyysinen ongelma estää harjoittelun. Vaikka usein hoitojen yhteydessä urheilijan kanssa tulee juteltua paljon muistakin asioista.  Henkisen tuen ja tsemppauksen antaminen on urheilufysioterapeutin tärkeä tehtävä.

Fysioterapeutin työ kilpailuissa on suurimmaksi osaksi manuaalista. Yleensä uimari haluaa ennen omaa lajia jonkinlaisen yksilöllisen herättelevän käsittelyn (esim. lihsten taputtelua, ravistelua, läpsimistä, nipistelyä.. jne). Oman lajin jälkeen taas uimari usein haluaa palauttavan käsittelyn (lihasten ravistelu, hölskyttely, kevyt hieronta, kylmä jne..). Pidemmillä kisareissuilla uimarit usein haluavat myös hierontaa, jotta lihaksisto palautuu paremmin. On hyvin yksilöllistä, mitä kukakin urheilija haluaa ja tarvitsee. Tarvittaessa laitetaan teippauksia, mobilisoidaan niveliä tai tehdään harjoitteita yhdessä.

 Fysioterapeutin työ urheilijoiden parissa on erittäin monipuolista. Urheilija yleensä tuntee oman kehon hyvin tarkasti ja osaa vaatia fysioterapeutilta enemmän, kuin ns.” tavan”asiakas. Tämä tekee työstä haastavan ja siksi tykkään työskennellä urheilijoiden kanssa.

Toinen lempi kohderyhmäni ovat painon pudottajat. On niin mahtavaa nähdä, kun ihminen ikään kuin löytää elämän uudelleen. Etenkin jos kyse ei ole pelkästään painon pudottamisesta, vaan tasapainon löytämisestä ruokavalion, liikunnan ja levon suhteen.  Jos reilusti ylipainoinen ihminen tiputtaa painostaan noin puolet, niin olen aivan varma, että elämä alkaa tuntua helpommalta, kevyemmältä ja sitä kautta iloisemmalta. Tämän ilon näkeminen tuntuu erittäin hyvältä! Etenkin, jos on voinut olla siinä avuksi. Fysioterapeutti usein onkin se henkilö, joka neuvoo ja ohjaa, mitä ja miten pitäisi liikkua. Fysioterapeutti on liikkumis- ja toimintakyvyn erikoisosaaja.

Paniikki pois syömällä oikein!

Löytämällä itselleni sopivan ruokavalion olen mm. pystynyt vaikuttamaan paniikkikohtauksiin, joita sain yhtäkkiä n. 2 vuotta sitten. Tämä erittäin yleinen kiusallinen häiriötekijä iski jopa minuun, vaikka sitä oli aiemmin todella vaikea myöntää.  En uskalla sanoa, että olisin selättänyt ne täysin, mutta nyt tänä päivänä minulla on hyvä olo enkä pelkää kohtauksia. Olin aivan hämilläni siitä, mitä minun päässäni tapahtui. Minulle tuli tunteita, että sekoan tai pyörryn aivan yhtäkkiä. Sain muutaman kohtauksen, jossa käteni ja jalkani menivät aivan kylmiksi ja minulle tuli kamala kylmähiki. Sydän alkoi hakata ja tuli tunne, että en jotenkin ”pysty olemaan rauhallinen”. Minulle tuli paniikki. En tiennyt mistä paniikki johtui, koska ei ollut mitään hätää ja se pelotti minua ja lietsoi paniikkia pahemmaksi. Tällainen saattoi tulla milloin ja missä vain. Samaan aikaan sain myös pitkän tauon jälkeen kolme kouristuskohtausta, joita olen saanut silloin tällöin pitkin elämääni. Vihdoin niitä alettiin neurologian puolella tutkia. Mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan löytynyt. Aivoista otettiin MRI ja tutkittiin epilepsian mahdollisuutta. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että voisivatko nekin kohtaukset olla paniikkikohtauksia, joita en itse vain tiedosta millään tavalla paniikiksi. Aivoni vain tekevät kepposiaan! Kehoni tapa reagoida sattuu nyt vain olemaan hyvin fyysinen ja aivot ovat erittäin monimutkainen järjestelmä.

 Hoidoksi minulle tarjottiin mahdollisuutta käydä keskustelemassa psykologin kanssa. Kävin pari kertaa, minkä koin aivan riittäväksi. En ollut halukas menemään paniikkihäiriöisten ryhmään keskustelemaan enkä halunnut myöskään aloittaa psykoterapiaa. En missään vaiheessa kokenut paniikkikohtausten johtuvan ahdistavista asioista. Varmasti lapsuudessa voi olla asioita, jotka näyttäytyvät vasta aikuisena ja niistä puhuminen saattaa auttaa. Niinpä marssin henkilön luo, joka oikeasti osasi auttaa ja tunsi minut lopulta hyvin, oma äitini. Juttelin äidin kanssa asioista ja se helpotti minun kohdallani todennäköisesti enemmän, kuin se että olisin käynyt kaksi vuotta terapiassa. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt.

Toisena hoitovaihtoehtona minulle tarjottiin masennuspillereitä tai rauhoittavia. Olin järkyttynyt, koska en missään nimessä kokenut olevani masentunut, enkä missään nimessä halunnut ensimmäisenä ottaa mitään pillereitä. Kieltäydyin!

En koskaan ole ymmärtänyt, miksi kukaan asiaa hoitanut/selvittänyt lääkäri ei missään vaiheessa kysynyt, mitä minä syön tai mitä jätän syömättä. Missään vaiheessa ei tarjottu ravitsemuksellista apua. Aivan kuin kukaan ei olisi edes ymmärtänyt, että ravinnolla voisi olla asian kanssa jotain tekemistä. Sanottiin vain, että ”treenattu kroppa, ammatiltaan fysioterapeutti, joten varmaan tietää asioista”. Kysyttiin ohi mennen, että ”onko stressiä?”. Mielestäni stressi on niin laaja käsite, että mitenpä vastaat siihen nopeasti. Stressinkin, kun usein huomaa vasta jälkeenpäin. Varmasti olin aivan stressissä ja kyllähän elimistö on jo ihan peloissaan ja stressissä, jos sinut viedään kouristelun takia ambulanssilla sairaalaan.  Ensihoidossa ymmärsin, että tällainen kouristaminen ainakin Helsingin suunnalla on nykyään hyvin yleistä. Hoitajat eivät olleet huolissaan ollenkaan ja sanoivat vain, että näitä kohtauksia näkee päivittäin. Jäin totisesti asiaa pohtimaan. ”Eihän tämä voi olla näin lunki juttu ja normaali-ilmiö!”

Missään vaiheessa minulta ei sairaalassa tutkittu verenkuvaa oikeasti tarkemmin. Minulle sanottiin, että joillakin ihmisillä kouristamiskynnys voi olla matalampi ja älä juo liikaa kahvia.  Blogini ensimmäisessä tekstissä kerroin siitä, kuinka nuorena syömättömyydestä johtuen olin samojen ongelmien vuoksi sairaalassa ja lääkäri totesi minulla olevan nuoruusiän stressin ja hoito oli siinä. Nyt kävi samoin. Olin taas luokiteltu stressaantuneeksi ja hoito jäi siihen. Minut passitettiin kotiin ja sanottiin, että seuraa tilannetta. Sain kohtauksia kotona, mutta en enää edes mennyt lääkärille, koska en kokenut saavani sieltä mitään apua. Olin iloinen, että olisin päässyt niinkin helposti terapiaan ja, että sitä hoitomuotoa tarjottiin, mutta koin itse koko ajan, että ongelma ei ratkea pelkällä juttelemisella. Minulla oli pettynyt ja kiukkuinen olo. En missään nimessä halua loukata tai haukkua ketään lääkäriä, mutta olen ollut vain hämmentynyt saamastani hoidosta. Minua hoitanut neurologi teki parhaansa pään kuvantamisten ja epilepsiatestien suhteen, mutta olisin kaivannut jotain jatkoselvittelyä, koska sieltä ei löytynyt vastausta.

Useita kuukausia jälkeenpäin erään uimaseuran uimareille tehtiin veren punasolujen tarkempia tutkimuksia. Minulle tehtiin siinä samalla kuivan veren analyysi, eli punasoluja tutkittiin mikroskoopilla. Tästä kävi ilmi, että mineraali ja hivenainetasot olivat erittäin alhaalla. Mm. kärsin magnesiumin puutoksesta. Samalla testi näytti lisämunuaisten olevan ärtyneet/yliaktiiviset, mikä kieli stressistä. Tällöin sen tajusin, että elimistöstäni tosiaan puuttuu hermoston toiminnan kannalta merkittäviä aineita, jotka saivat aikaiseksi nämä kohtaukset.

Tässä mm. Magnesiumin puutoksen oireet

(otettu netistä sivulta http://www.oireet.fi/magnesiumin-puute.html)

Apatia (välinpitämättömyys)
Atetoosi ( Aivojen tyvitumakkeiden häiriö, jossa esiintyy pakkoliikkeitä)
hallusinaatiot tai hourailu
hyperventilaatio
kihelmöinti
kynsien kasvun hidastuminen (kynsimuutokset)
levottomat jalat
levottomuus
lihasoireet (elohiiri/lihasnykäykset, lihasheikkous/voimattomuus, lihaskrampit, vapina tai 
kouristuskohtaus)
masennus
muistihäiriöt
nystagmus (silmänväre, silmien liikkuminen edestakaisin; silmäoireet)
oksentelu
oppimisvaikeudet
pahoinvointi
paniikkihäiriö
persoonallisuuden muutos
ruokahaluttomuus
sydämen nopea syke tai rytmihäiriö
tunnottomuus
unettomuus
väsymys

Jälkeenpäin pystyn näkemään, mitä silloin elämässäni ja elimistössäni tapahtui. Tein paljon töitä, vedin iltaisin jumppia ja uutena harrastuksena olin aloittanut hot-joogan. Olin aivan innoissani tästä lajista ja kävin n.3 kertaa viikossa 90–120 min kerrallaan hot-jooga tunnilla, missä hiotaan todella paljon. Yleensä join vettä, välillä vichyä. Elimistöni oli varmasti hyvin väsynyt kaikesta fyysisestä rasituksesta ja kaupan päälle huuhtelin viimeisetkin mineraalit juomalla litra tolkulla pelkkää vettä. Ja koko ajan söin mielestäni terveellisesti ja riittävästi. Pyh pah, jälkikäteen ajateltuna en todellakaan syönyt riittävän monipuolisesti ja veteen olisi ehdottomasti pitänyt lisätä mineraalipitoista suolaa. Sitä aivan yllättyi itsekin, kun tein kaksi viikkoa ruokapäiväkirjaa. Kyllä, söin kasviksia ja vihanneksia, mutta pyöritin niitä samoja kasviksia päivästä toiseen. On olemassa muitakin vihanneksia kuin kurkku, salaatti ja tomaatti! HALOO RIINA!

Aloin käyttämään iltaisin magnesiumlisää ja kuulin tärkeän tiedon, että calsium estää magnesiumin imeytymisen. Ei siis mitään maitotuotetta magnesiumlisän kanssa. Harmaata merisuolaa käytin kuukauden ajan reilusti. Kyllä elimistö ilmoittaa, jos suolaa tulee liikaa. Tiedäthän sen, että Suomalainen suolasuositus ei koske varsinaisesti suolaa, vaan se koskee natriumkloridin määrää, jota ruokasuola sisältää. Natriumkloridin liiallinen saanti voi olla terveydelle haitallista ja nostaa mm. verenpainetta.  Puhdistettu valkoinen suola on hävinnyt kaapistani kokonaan! Mineraalisuolassa natriumkloridin määrä on pienempi ja mineraalien määrä suurempi.  Jotta neste eli vesi pystyy imeytymään solun sisälle, siihen tarvitaan suoloja! Urheilevan/hikoilevan ihmisen soluille ei siis pelkkä vesi riitä! Siksi kaikissa urheilujuomissakin on suolaa. Ei se suolan määrä, vaan laatu!!!  Koska teen itse lähes kaiken ruoan ja en käytä valmisruokia, minulle ei tule ns. piilosuolaa ja pysyn kartalla, kuinka paljon suolaa oikeasti käytän.

Lisäksi käytin hetken verran ja toisinaan vieläkin ”nautiskelen” aamulla lasillisen aktivoidusta vihreästä savesta imeytettyä nestettä. Tämä 100 % luonnontuote sopii luuston vahvistamiseksi, ärtyneen vatsan hoitamiseen, suoliston hoitamiseen ja väsymyksen poistamiseen. Vesi ja savi sekoitetaan, annetaan saven valua lasin pohjalle ja lopuksi juodaan neste päältä. Elimistö saa mineraaleja, joita suomen maaperässä on valitettavan vähän! Lisäksi olen huolehtinut riittävästä aminohappojen saamisesta. Hyvänä tuotteena pidän myös spirulina-ravintolisää, joka sisältää paljon erilaisia vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiinia.

Ruokavalioon olen kiinnittänyt muutenkin erityishuomiota ja nykyään syön oikeasti monipuolisesti. Hyviä rasvahappoja pyrin saamaan reilusti joka päivä. Mantelit, pähkinät ja öljyt kunniaan!  Edellisestä päivityksestä voit katsoa, että mitäs hyvää, minä kokkailenkaan! Rauhoitin elämän tahtiani ja jätin iltajumppien ohjaamisen pois. Olen muistanut levätä enemmän ja nukkua sen 8h yössä. Uskon, että olen saanut energiavarastot ja mineraali- hivenaine-varastot täytettyä. Yllättävän paljon paremmin urheilukin kulkenut, turvotusta ollut vähemmän, olen ollut virkeä ja mikä tärkeintä – paniikkikohtaukset eivät ole enää häirinneet elämääni. Uskokaa tai älkää, mutta ruokavalion kohentamisella ja riittävällä ravintoaineiden saamisella se tapahtui!  Ihminen kun ei ole mikään kone ja kuka tahansa voi uupua ja sairastua, jopa mieleltään.

Tämä treenikuva otettu viime kesän 2012 loppupuolella Töölö Gymillä

Mitäs hyvää tällä kertaa?

Olen innokas opiskelemaan ravintoasioita

Olen sitä mieltä, että ravinnon määrällä ja laadulla voimme vaikuttaa kehoomme eritttäin paljon. Blogini ei tule olemaan ruoka-blogi, mutta alkuvaiheessa haluan kertoa, millainen on oma filosofiani ruokailun suhteen. Sillä tulevaisuudessa työssäni hyvinvointivalmennuksen parissa tulen neuvomaan ihmisiä painon pudottamisessa, tasapainoisen ruokavalion löytämisessä ja siinä, mitä ja miten olisi hyvä syödä, jos on liikkuva ihminen.Siksi tuon julki omat ajatukseni oman syömiseni suhteen. Edelleen haluan korostaa yksilöllisyyttä ja sitä, että on tärkeää löytää itselle sopiva ruokavalio. Naiset ovat usein miehiä pienikokoisempia ja syövät kokonaismäärältään vähemmän. Siksi liikkuvan naisen tulee miettiä jopa vielä tarkemmin sen mitä syö, jotta varmasti saa kaikki tarvittavat ravintoaineet.

Yleensä aloitan arkiaamuni 06.30 tekemällä raikkaan smoothien. Heitän joukkoon milloin mitäkin jääkaapista löytyy, mutta lempparini ovat ehdottomasti marjat! Aamuisin teen yleensä täysin vegaanipohjaisen smoothien, johon en laita maitorahkaa tai muutakaan jogurttia. Yksi suosikkini on siskoltani oppima vihersmoothie, johon laitan raakaa parsakaalia, varsiselleriä, salaattia, pinaattia, kiiviä, ananasta (tuoretta jos mahdollista) ja edellisenä päivänä keitettyjä kuivattuja luumuja. Nesteeksi laitan joko jotain mehua tai vettä. Usein säilytän edellispäivänä keitettyjen luumujen keitinliemen ja laitan sitä nesteeksi. Toisinaan säästän myös edellispäivänä ruokaan keittämien kasvisten liemen, jota voi hyvin lorauttaa smoothien nesteeksi.

Aamulla otan yleensä ruokalusikallisen jotain öljyä ja nappaan D-vitamiilisät.

Tämän smoothien tein yksi aamu eräälle ystävälleni, joka oli meillä yökylässä. Smoothie sisälsi porkkanaa, kurkkua, tuoretta ananasta, appelsiinimehua ja soijajogurttia, sekä hieman hunajaa

Lisäksi syön vielä aamupalan, johon kuuluu kuppi tai kaksi kahvia ja jokin seuraavista vaihtoehdoista:

- kaurapuuroa ja marjoja

- maitorahkaa/luonnon jogurttia/soija jogurttia ja marjoja, siemeniä, pähkinöitä, leseitä

- munakas

Tänä aamuna aamupalani sisälsi  omatekemän pinaatti-porkkana-seesamsiemenletun, tuoretta pinaattia, mustaherukoita ja ananasta. Lisäksi kuppi kahvia. 

Lounasta syön n. 11 aikaan. Yleensä minulle maistuu jokin näistä

- oma tekemä keitto (lempparini on kasvissosekeitto, johon on laitettu lisäksi punaisia linssejä tai kikherneitä antamaan proteiinia, paljon chiliä, inkivääriä, tuoretta korianteria ja samettisuus tulee kookoskermasta)

- salaattia/kasviksia + jokin proteiinipitoinen lisäke (mm. kala, tofu, kasvislinssipihvit, juusto, pähkinät, kana..)

- edelliseltä päivältä jäänyttä lämmintä ruokaa

- Jos aamulla en ole syönyt kananmunaa, niin silloin lounaalla saatan tehdä  esim.  tonnikala/juusto -munakkaan

Eilen tein madekeittoa ensimmäisen kerran elämässäni. Laitoin jopa mateen maksaa keittoon!  Kyytipojaksi pari näkkäriä.

välipala n. 14.00

- hedelmä

- luonnon jogurttia/maitorahkaa/soijajogurttia ja marjoja

- leipä, jossa täytteenä paljon erilaisia kasviksia. Margariinia en käytä ollenkaan. Levitteenä omatekemä hummus (seesamsiementahnaa tai murskattuja pähkinöitä + purkki kikherneitä + oliiviöljyä + vettä)  tai oikea voi.

- muutama pähkinä

- pieni salaatti

Tässä vaihtoehtoja välipalaksi

Päivällinen (kellonaika riippuu illan ohjelmasta, mutta yleensä n. 17-19.00 välillä)

Päivälliseksi syön itse tehtyä normaalia kotiruokaa mm.

- jotain keittoa

- wokkia

- uunipataa

- kypsennettyjä kasviksia + jokin proteiinipitoinen lisäke (kala,katkarapu,  tofu, juusto, kanamuna, pähkinät,    liha?..jne)

- ruokaisan salaatin

- pastaa tai risottoa (pastan ja riisin määrää pyrin pitämään melko pienenä, mutta toisinaan nautiskelen täyteläisen maukkaan pastan tai haudutan oikein kunnon ihanan risoton)

- ihan mitä vain herkkuruokaa, mikä mieleen juolahtaa. Teen paljon ruokaa keksimällä ja ideoimalla itse, mutta toisinaan katson myös ruokaohjeita ja kerään uusia vinkkejä. Luen myös muutamaa blogia, mistä saa ihania ideoita ruoanlaittoon.

Ilapala

Syön yleensä jotain pientä vielä ennen nukkumaan menoa. Hedelmien syömisen painotan aamupäivään, koska ne piristävät. Iltaisin minulle maistuu jokin suolaisempi ja sellainen, mikä nukuttaa hyvin. Yleensä jokin lämmin rauhoittaa ja auttaa nukahtamaan. Toisinaan syön kuitenkin marjoja vielä illallakin. Joskus herkuttelen jätskillä.

- roibosteetä (jonne paloittelen tuoretta inkivääriä) + 2 palaa näkkäriä, jonka päällä itse tehtyä hummusta, -  - suolakurkkua ja paprikaa

- luonnon jogurttia ja marjoja

- pieni annos lämmintä keittoa

Näillä eväillä jaksan ja pysyn terveenä! Päivinä, jolloin treenaan useammin kuin kerran tai teen fyysisesti raskasta työtä, pidän mukanani myös pieniä lisävälipaloja. Viime aikoina olen silloin tällöin salitreenin jälkeen juonut proteiinipitoisen palautusjuoman. Energiajuomia ja muita piristäviä juomia en juo lainkaan.

Seuraavassa kirjoituksessa kerron, kuinka olen erittäin konkreettisesti vaikuttanut omaan terveyteeni löytämällä minulle sopivan ruokavalion.

Olemme sitä, mitä elimistömme pystyy sulattamaan

Tykkään liikkua lunnossa 

Kesällä on ihana laittaa maistuvaa ruokaa ulkotulella, tämä kuva viime kesältä 2012

Marjoja poimin syksyisin ja siskoni Hanna-Elina on opettanut minua myös sienestämään

Edellisessä päivityksessä kerroin löytäneeni minulle sopivan ruokavalion. Haluan vielä palata tähän aiheeseen ja kertoa, minkälainen se on ja miksi se sopii juuri minulle.

- Paljon ja joka päivä kasviksia, koska niistä saa paljon vitamiineja, kivennäisaineita, ravintoaineita, hivenaineita.. Ne sulavat (erityisesti kypsennettynä) hyvin ja antavat energiaa tasaisesti. Kasviksissa on melko matala glykeeminen indeksi ja verensokeri nousee tasaisesti ja pysyy tasaisena. Kasvisten värit miellyttävät silmää ja piristävät psyykkisesti. Mikä tärkeinä, ne maistuvat ihanilta! Perunaa kuitenkin rajoitetusti korkean tärkkelyspitoisuuden vuoksi. Peruna on toisaalta halpaa ravintoa ja siksi sitä kuitenkin suosin.

         

- Hedelmiä, mutta kohtuudella! Joka päivä jotain hedelmää kauden mukaan. Suosin aina kausituotteita. Hedelmät saattavat sisältää kuitenkin paljon hedelmäsokeria, joten hieman rajoitan hedelmien syöntiä. Kesällä tietysti enemmän.

- Marjoja niin paljon kuin vain jaksan syödä. Rakastan oikeastaan kaikkia marjoja. Poimin itse mustikat ja puolukat metsästä sekä vanhempieni pihasta viinimarjat. Lisäksi ostan mansikoita torilta. Pakastin pullolleen syksyisin! Halpaa ja uskomattoman terveellistä ravintoa.

- En ole totaalikieltäytyjä punaisesta lihasta, mutta syön sitä erittäin vähän. Sikaa en syö ollenkaan. Jos menen kylään ja siellä on laitettu nautaa, niin silloin syön sen kiltisti. En halua olla hankala ja nirsoilla, mutta omassa arjessani en nautaa syö. Isä tuo toisinaan hirven lihaa hirvimetsältä ja sitä syön pari kertaa vuodessa. Myös poroa voin maistella, mikä tarkoittaa ehkä yhden kerran vuodessa.

- Kanaa/broileria syön, mutta erittäin harvoin.

- Proteiinin saan kananmunista, soijasta, tofusta, juustoista, pavuista, pähkinöistä, siemenistä, viljoista, linsseistä, kikherneistä, kalasta sekä muista meren antimista, sekä maitorahkasta ja luonnon jogurtista.

- Maito. En juo maitoa. Maitotuotteista käytän maitorahkaa, luonnon jogurttia, kermaa ja juustoa sekä silloin tällöin jäätelöä. Mutta näitä kohtuudella.  Juustoissa olen alkanut suosimaan lampaan - ja vuohenmaito-juustoja. Olen sitä mieltä, että maito on suunniteltu imeväisten ravinnoksi, joten miksi aikuisen pitäisi juoda maitoa. Eivät eläimetkään juo maitoa imeväiskauden jälkeen. Etelä-Euroopassa ei juoda lehmän maitoa ja ei siellä ole osteoporoosiakaan eikä niin paljon astmaa. Aika mielenkiintoista! Maidon on todettu lisäävän liman eritystä keuhkoissa, joten uskon sillä olevan oma syynsä astmaan.  Jos joisin maitoa, hakisin sen suoraan maatilalta ja joisin sen täysin rasvaisena ja käsittelemättömänä. En ymmärrä, miksi maito pitää Pohjoismaissa käsitellä ravintoaineettomaksi ja sitten lisätä siihen D-vitamiinia. Tiesithän, että jos juot maitoa samaan aikaan, kun otat magnesiumin joko ravintona tai lisänä, se ei imeydy! Calsium estää magneesiumin imeytymisen.

- Leipää rajoitetusti ja ei edes joka päivä.

- Kahvia vain aamuisin. Kofeiinitonta teetä niin usein kuin mieli tekee.

- Alkoholia kohtuudella. Suosin viinejä ja vältän hiilihapollisia juomia. Olutta en juo ollenkaan. Rommi sopii hyvin leivontaan!

- Vältän hiivaa ja sokeria. Omassa arkiruoassa en käytä sokeria oikeastaan ollenkaan. Mieluummin suosin ruskeaa sokeria.

- Suolaa käytän päivittäin, koska urheilen ja saunon paljon. Suolana ehdottomasti puhdistamaton suola, jossa on maaperän mineraalit ja magnesium tallessa. Lempisuolani on harmaa merisuola, himalajan suola ja ruususuola. Ehdoton ykkönen on harmaa merisuola. Sitä laitan veden sekaan, kun lähden liikkumaan. Muuta magnesiumlisää en tällä hetkellä käytä.

- Herkkuja kohtuudella, mutta niitäkin on ihana silloin tällöin nautiskella. Hyvä, jolla herkuttelen, on suklaa, jogurtti päällystetyt pähkinät ja kuivahedelmät, jäätelö ja toisinaan jotkin leivonnaiset tai kakku/pulla. Paras kahvileipä on ehdottomasti korvapuusti. Siinä on hiivaa ja sokeria, mutta silloin tällöin syötynä se ei haittaa. Rakastan leipomista, erityisesti, jos on joku, jolle leipoa.

- Käytän paljon mausteita, yrttejä, valkosipulia, inkivääriä, chiliä ja kaikkea, mistä saan loihdittua paljon makua ruokaan. Lempparini on kaneli, curry, kumina, kookos, erilaiset pippurit..

- Joudun välttämään sipulin kokonaan, koska olen allergisoitunut sille.

- Juon vettä n.2,5 l päivässä.

- Vitamiinilisänä otan D-vitamiinin päivittäin syys ja talvi-aikaan ja toisinaan, jos väsyttää, sekoitan vitamiiniporetabletin veteen.

Tässä peruspilarit, joille ravintoni perustuu. Seuraavaan päivitykseen tulen kertomaan hieman tarkemmin, miten ajoitan syömiseni ja minkälaisia ruokia käytännössä teen. Tämä on siis esimerkkinä siitä, että jokaisen tulisi kuunnella omaa kehoaan ja suunnitella itselle oiekasti sopiva ruokavalio! Ei vatsaongelmista tai turhista nivelkivuista tarvitse kärsiä! Uskon vahvasti siihen, että emme pelkästään ole sitä mitä syömme, vaan olemme sitä, mitä elimistömme pystyy sulattamaan!

Stoppi ikuiselle laihduttamiselle!

Kasviksista, hedelmistä ja hyvistä rasvoista energiaa!

Treenin jälkeen maistuu munakas, salaatti ja halloum juusto

Omatekemä kasvis-juustopiiras oli kiva iltapala ystävän tullessa kylään

Olen sitä mieltä, että laihduttamisen voisi unohtaa! Jos ihminen löytää tasapainon ravinnon suhteen ja liikkuu itselle sopivalla tavalla, paino varmasti löytää sopivat lukemat.  Painon hallintahan on suurimmaksi osaksi psyykkinen juttu. Ihmisen ollessa tasapainoisessa tilassa oman itsensä kanssa on painon hallitseminenkin helpompaa. Kaikki tietävät, että stressi hidastaa aineenvaihduntaa ja padam! Paino alkaa nousta. Unettomuus lisää painoa. Huolet ja murheet saavat ihmisen lohtusyömään ja taas, padam! Paino vaan nousee.

Tunnen ihmisiä, jotka laihduttavat ja laihduttavat. Aina vaan laihduttavat. Välillä he laihtuvat ja sitten taas kohta kilot tulevat takaisin ja taas pitää laihduttaa. Kokeillaan, mitä ihmeellisimpiä dieettejä ja poppakonsteja. Ei ole olemassa poppakonsteja. Yksinkertaisuudessaan painon hallitseminen on sitä, että syö vähemmän kuin kulutat.

Vielä tärkeämpänä uskon siihen, että jokaisen ihmisen pitäisi löytää itselle sopiva ruokavalio. Moni suomalainen sanoo mm., että ”leipä turvottaa” tai että ”liha ei sula vatsassa kunnolla” ja että ”maito laittaa vatsan sekaisin” jne.. Silti leipää, maitoa ja lihaa vedetään päivästä toiseen. Avuksi ostetaan ruoansulatusta helpottavia jogurtteja. Oletteko ihan oikeasti ajatelleet, miten paljon ruoansulatusvaivoihin tarkoitettuja tuotteita on markkinoilla sen sijaan, että puututtaisiin enemmän siihen, mistä ne vaivat johtuvat? Miksi ihmisillä on niin paljon suolistokaasuja, vatsakipuja ja ties mitä vatsanväänteitä?

 Itse kannatan kasvispainotteista ruokavaliota. Mikä ei tarkoita sitä, että siihen ei kuulu proteiineja. Saan jopa enemmän nykyään proteiineja, mitä lihan syöjänä, koska mietin syömiseni tarkemmin. Tai oikeastaan alkuun otin riittävästä ravintoaineiden saamisesta selvää ja nykyään ruoan suunnitteleminen ja kokoaminen käy kuin itsestään. Ruokavalioni on yksi elämän tapani. Olen löytänyt ruokavalion, mikä sopii minulle. Tiedän, mikä ruoka-aine ei tunnu hyvältä ja mikä taas tuntuu hyvältä. Kunnioitan elimistöäni näiden tuntemuksien perusteella ja koska rakastan itseäni, en työnnä vatsaani niitä ravintoaineita, jotka tuntuvat pahalta. Minulla ei juurikaan ole vatsakipuja, turvotusta tai ilmavaivoja. Olen harvoin flunssassa ja suurimman osan päivistä olen oikeasti energinen ja pirteä. Tietenkin olen toisinaan väsynyt ja kipeäkin, mutta suurimmaksi osaksi päivistä koen voivani hyvin.

Olen huomannut, että suurin osa ihmisistä tietää myös, että mitkä raaka-aineet eivät heille sovi. Silti niitä syödään tottumuksesta tai jostain muusta syystä. Tietysti on heitä, jotka eivät yksinkertaisesti ole edes ajatelleet, että jokin ns. terveellinen tuote, voisikin aiheuttaa väsymystä tai vatsaoireita. Esimerkiksi suomalaisten kovasti suosima leipä. Suomalaiset tuntuvat elävän leivällä. Vaasan ruispaloja mussutetaan niin, että leukanivelet natisee. En sano, ettei leipä olisi pari palaa päivässä nautittuna hyvä kuidun lähde ja terveellistä, mutta usein leivällä korvataan lämmin ruoka. Ruisleipä aiheuttaa hyvin monelle turvotusta ja ei sula kunnolla. Suurimmassa osassa kauppojen tarjoamista leivistä on sokeria ja hiivaa, mikä aiheuttaa käymisprosessin vatsassa. Suurimmalle osalle kun hiiva ja sokeri eivät yksinkertaisesti päivittäin käytettynä sovi! Lisäksi tämän päivän kiireisille ihmisille on suunniteltu leipää, joka kestää ja kestää. Leipään on ympätty niin paljon säilöntäaineita, että sitä voi hyvin popsia viikon jos toisenkin. Eihän leipä saa vanhentua. Samaan aikaan Etelä-Euroopassa haetaan tuore leipä joka aamu leipomosta. Siellä leivän ei ole tarkoituskaan säilyä pakatussa muovipussissa päivä tolkulla.

Olen hyvin usein törmännyt tähän yhtälöön. Ihminen on ylipainoinen ja voi huonosti. Kun kysyn, mitä te syötte. Saan vastaukseksi kahvia ja leipää. Olen niin kiireinen, että en yksinkertaisesti ehdi laittamaan ruokaa.. Toki välillä syön hedelmiä, mutta lähinnä kahvia ja leipää..

Miksi suomalainen ravintosuositus suosittelee leipää 6- 8 palaa päivässä? Olisiko markkinoinnilla ja leipäteollisuudella sormensa pelissä tässä suosituksessa? Rahalla on valtaa myös tässä asiassa. Ravintotieteilijät ja ravintoneuvojat jäävät aivan jalkoihin, jolloin myös todelliset suositukset jäävät pimentoon.

Toinen asia, missä usein mennään harhaan, ovat kaikki light ja diet-tuotteet. Laihtumisen toivossa ostetaan kaikenmaailman energiattomia tuotteita ja niistä yritetään vääntää maistuvaa ruokaa. No eihän rasvaton yleensä maistu miltään! Aivot tarvitsevat tyydyttyäkseen tietyn määrän energiaa, mutta myös makuja. Vahvempi maku tyydyttää aivojen tarpeen nopeammin. Tämä tarkoittaa sitä, että ns. tuhdimpi tuote tuo kylläisen tunteen nopeammin. Maukasta, rasvaista ja alkuperältään aitoa tuotetta ei tarvitse syödä niin paljon. Loppujen lopuksi usein käykin niin, että ihminen syö huomaamattaan kokonais energiamäärältä vähemmän täysirasvaista tuotetta kuin jotain light/diet-tuotetta. Tähän ideaan perustuu myös se, miksi Italialaiset tai Ranskalaiset ovat usein hoikkia, vaikka syövät erittäin tuhtia ja maukasta ruokaa sekä juovat viiniä päälle. Itse rakastan hyvää ruokaa ja mieluummin syön vähemmän todella hyvää kuin paljon mautonta.

Nauttikaamme hyvästä ruoasta ja ennen kaikkea laadusta!!

Lupa herkutella

Moni suomalainen piti Tammikuun tipattomana. Kun Tammikuu loppui, alkoikin tapahtua. Viikonloppu oli poliiseilla taas tapahtumia pullollaan, kun suomalaiset saivat taas luvan juoda. Useampi varmaan ottikin koko Tammikuun edestä. Ikään kuin palkintona siitä, että pystyi olemaan kuukauden ilman alkoholin pisaraakaan. En tiedä, mutta voin veikata, että useamman kohdalla siinä venyi samalla kaksi tai kolmekin päivää alkoholin huuruissa. Olihan se niin hienoa, että yhden kuukauden pystyi olemaan juomatta!

Olen miettinyt ihmisen käyttäytymistä kaikissa äärilupauksissa ja totaalisissa kieltäytymisissä. Uskon, että on olemassa kahden laisia ihmisiä. Toisille tällainen totaalinen kieltäytyminen jostain helpottaa suhtautumista ja on helpompi olla kokonaan jotain ilman, kuin aina välillä saada vähän. Uskon kuitenkin, että suurimmalle osalle ihmisistä käy niin kuin minulle itselleni kävisi. Jos lopetan kahvin juonnin kokonaan, en pysty ajattelemaan muuta kuin kahvia. Jos kiellän kaikki herkut itseltäni, minun tekee vain mieli kaikkia maailman herkkuja. Jos kiellän sen, että en silloin tällöin saa juoda paria lasia viiniä, minun tekee mieli joka ilta viiniä.

Olen siis tullut siihen tulokseen, että minun kohdallani kielto on enemmänkin käsky. Niin kuin se lasten maailmassa menee. Jos kiellät lasta, että ”älä koske siihen”, kaikki tietävät miten siinä käy. Lapsi haluaa koskea kaikin keinoin. Sama pätee hyvin moneen aikuiseen.

Olen nähnyt tämän asiakkaideni ja tuttavapiirini keskuudessa niin monta kertaa. Ensin ihminen haluaa parantaa jonkun tavan, josta itsessään ei pidä. Tyypillisin on se, että joku haluaa laihtua ja vihaa itsessään esimerkiksi sitä, että niin helposti illalla väsyneenä vätäsee puoli levyä tai koko levyn suklaata. Jossain vaiheessa tulee stoppi ja ihminen päättää, nyt loppuu suklaan syöminen! Ihminen kertoo siitä kaikille vakuutellakseen itselleen, että minähän en syö palaakaan suklaata. Olen vahva ja nyt laihdun. Ihminen puhuu siitä suklaan syömättömyydestä vähän väliä, mikä on jo merkki, että hän ajattelee suklaata lähes koko ajan. Suklaan syömättömyys häiritsee parhaimmillaan työn tekemistä ja keskittymistä. Hyvä, että voi mennä kauppaan, koska pelkää kävelevänsä karkkihyllyn ohi.

Lopulta tapahtuu jotain, mikä laukaisee tilanteen täysin. Yleensä jotain todella positiivista tai jotain negatiivista, mutta jokin tunnereaktio, mistä ihminen saa ikään kuin syyn hakea levyn suklaata ja työntää sen kaksin käsin poskeen. Tässä vaiheessa ihminen syö yleensä sen kaksi levyä sitä suklaata ja vähän muita herkkuja päälle! Siinä vaiheessa ajatus sumenee ja ihminen täyttää vain aivojen huutaman tarpeen. Ajatukset jälkikäteen ovat yleensä tämän tapaisia: ” Noh, olinhan kestänyt sitä kidutusta jo niin pitkään, että olin ansainnut herkutella”, ”Minulla oli niin hyvä/huono olo, että olin ansainnut nauttia”, ”En enää vain sietänyt tilannetta, mutta tulen kyllä jatkamaan tätä lakkoa. Laihduttaminen jatkuu huomenna”.

Tässäkin asiassa on hyvä tiedostaa oma luonne. Jos tarina kuulosti tutulta, niin kannattaa miettiä, kuulutko siihen kategoriaan kuten minäkin kuulun. Ainoa vaihtoehto tällaisille äärikieltäytymisille ja lupauksille on löytää tasapaino. Minä harvoin kiellän itseltäni mitään. Enemmänkin ajattelen, että mitä kaikkea ihanaa saan syödä. Pidän ihanana hedelmiä, marjoja, kasviksia ja kotona tehtyä kunnon ruokaa. Toki tykkään välillä herkutella ja kun herkuttelen, niin teen sen antaumuksella jokaisesta suupalasta nauttien. Minähän nykyään herkuttelen juuri silloin, kun mieli tekee. Rehellisesti sanottuna, voi mennä jopa viikko tai kaksi, ettei minulla edes tee mieli mitään sokerista hyvää. Mutta jos mieleni tekee hyvää, silloin haluan, että se hyvä on oikeasti rasvaista, sokerista ja kunnon hyvää! Inhoan kaikkia light-diet tuotteita. Siinä on suomalaisten suurin suden kuoppa ravinnon suhteen! Siitä tulen kertomaan oman mielipiteeni seuraavassa tekstissä.

Anna itsellesi lupa herkutella sillon tällöin ja huomaa, herkut eivät pyöri päässäsi koko aikaa!

Unen voima

                                            Tämä kuva on otettu nukkuessani teltassa kesällä.

Heitin edellisessä kirjoituksessa ensimmäisen haasteen itselleni. Saanko parannettua nukkumistani? Yleensä nukun hyvin n. 7-8,5 h yössä, mutta viimeisen kahden viikon aikana minulla on ollut vaikeuksia nukkua levollisesti. Olen heräillyt paljon, nähnyt sekavia unia ja en yksinkertaisesti ole saanut unta.

Viime yönä nukuin yli 10 tuntia! Tarkoitus oli lähteä aikuisten yleisurheilukouluun, joka olisi ollut kello: 19.30-21.00. Poikaystäväni Teemu kuitenkin sanoi olevansa tosi väsynyt ja minä olin varmaan vielä enemmän väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti. Päätimme käydä pyörillä kaupassa ja rauhoittua illaksi kotiin. Menimme nukkumaan jo 20.15!! Suomeksi siis vartin yli kahdeksan. Hetken mietin, että tämähän on lasten aika mennä nukkumaan, kunnes pistin silmät kiinni ja nukuin aamuun asti. Heräsin, kun kello soi klo: 06.30, kuten se joka arkiaamu soi. Olin pirteä ja niin onnellinen siitä, että vihdoin nukuin levollista syvää unta koko yön. Ihanaa!

Mitä tein. pystyäkseni nukkumaan paremmin?

- Selvitin päivän aikana asiat, jotka painoivat mieltäni. Mm. tapasin yrittäjäneuvojan ensimmäistä kertaa, joka osasi neuvoa minut vauhtiin yrityksen perustamisen suhteen. Tämä rauhoitti mieltäni hurjan paljon.

- Keskustelin poikaystäväni kanssa asioista, jotka olivat häirinneet mieltäni ja nukahtamistani. (Iltaisin ajatukset yleensä tuntuvat paljon suuremmilta ja unen tullessa ne usein alkavat vaivaamaan. Jos ei tietoisesti, niin alitajuntaisesti).

- En juonut kahvia! Yksi kuppi kahvia vaikuttaa aikuisen ihmisen kehossa n. 11h. Tämä on hyvä muistaa, jos kärsii nukahtamisvaikeuksista. Jos menet nukkumaan illalla 22.00, älä juo kahvia enää kello 11.00 jälkeen aamupäivällä. Muista myös, että useammat teet sisältävät kofeiinia, joten valitse kofeiiniton tee.

- Hemmottelin itseäni käymällä parturissa ja sain uuden pirteän tukan! Illalla oli niin hyvä mieli ja itsetunto kohdillaan.

Näillä konsteilla nukuin nämä erityisen virkistävät pitkät yöunet. Merkittävimpänä pidin sitä, että mieleni oli "puhdas". Sitä, että mikään ei paina mieltä, pidän tärkeimpänä seikkana unen laadun parantamisen suhteen. Kun puhuu asioista ja selvittää mieltä askaruttavat asiat mahdollisimman hyvin, niin silloin ajatukset vähemmän häiritsevät nukahtamista. Asioiden kirjoittaminen ylös voi myös selkeyttää ajatuksia, jos puhuminen tuntuu hankalalta tai ei ole kenelle puhua.

 Tunsin, että hermostoni alkoi olla väsynyt. Liikkuvan ihmisen tulee oppia erottamaan se kehon väsymys, joka on toisinaan normaalia ennen harjoituksia ja se väsymys, jolloin keho on ylikuormitettu. Joskus lihakset voivat olla hyvinkin kipeät edellisestä treenistä ja keho tuntua raskaalta ja uupuneelta, mutta harjoittelun myötä tämä väsymys katoaa ja tilalle tulee pirteä olo. Joskus kovasta harjoittelusta keho voi olla oikeasti todella väsynyt ja silloin pitää osata levätä. Täytyy oppia kuuntelemaan omaa kehoa! Mikä väsymys on ns. normaalia ja mikä sellaista, että pitää levätä?
Minun kohdallani tunsin hermostoni väsyneeksi siitä, että en nukkunut kunnolla ja näin sekavia unia. En pystynyt keskittymään kunnolla yhteen asiaan ja mieli juoksi jo kilometrin päässä siitä, mitä olin tekemässä. Hyperaktiivisuus on minun kohdallani se tunne, josta tunnen, että nyt mennään liian lujaa. Kehoni tapa on laittaa kaikki madolliset virrat päälle silloin, kun se alkaa olla uupunut kovasta fyysisestä harjoittelusta. Keho ikään kuin tsemppaa itseään jaksamaan lisää. Tämä tunne on hyvin ristiriitainen. Toisaalta on väsynyt olo, mutta toisaalta kroppa vain huutaa lisää tekemistä ja menoa. Silloin pitää ottaa järki käteen ja tarkastella sitä, mitä on viime aikoina tehnyt ja kuinka on oikeasti levännyt. Tällä kertaa hoksasin, että nyt mennään liian lujaa. Treenimääriä kahteen viikkoon oli tullut paljon ja unta liian vähän. Päätin siis levätä ja mennä lasten aikaan nukkumaan. Aamulla olin erittäin tyytyväinen päätökseeni.

Tämä hyperaktiivinen olo ei olisi kestänyt kauaa, vaan jossain vaiheessa kehon todellinen tila ja tunne olisivat tulleet esiin. Silloin olisi puhuttu jo varmaan pienestä uupumuksesta. Treenimääriä olisi pitänyt vähentää parin viikon verran ja pakottaa itsensä lepäämään enemmän. Uupuminen ei ole mikään hypermaaginen tila, mikä tulee vuosien stressin jälkeen. Kuka tahansa voi uupua lyhyessäkin ajassa, jos ei lepää riittävästi. Ihmisten on vain usein hyvin vaikeaa myöntää olevansa tai olleensa uupunut. Siksipä neuvonkin, että riittävä lepo ja laadukas uni ovat tärkeitä joka ikisen vuorokauden ja viikon aikana! Oman kehon viestien kuunteleminen on ainoa keino oppia kuuntelemaan sitä, milloin pitää hidastaa ja lisätä lepoa!

Nimen tarina

Eräs päivä istuin keittiössämme ja mietin nimeä tälle blogille. Mitä viestiä haluan tuoda esiin? Pohdin siinä tätä nimiasiaa, kunnes silmiini osuivat joululahjaksi saamani kuumakivet. Olin aamulla tehnyt eräälle asiakkaalle kuumakivihoidon sekä hieronnan ja nyt nämä kuumakivet olivat kuivumassa pyyhkeen päällä keittiön pöydälläni. Kivä on yhteensä 10 ja kolmeen niistä on kirjoitettu teksti. Yhdessä lukee Energy, toisessa Balance ja kolmannessa Relax. Silloin keksin nimen! "Energy, balance and relax". Tähän viestiin kiteytyy kaikki se, mitä haluan sanoa.

 Haluan tulla kirjoittamaan siitä, kuinka ihminen saa ja menttää energiaa. Välillä liikkuvan ihmisen meininki tuntuu aivan hullulta. Ensin kaikin keinoin kuluteteaan kaikki energia ja sitten kaikin keinoin täytetään kulutetut energiavarastot! Heh, mutta siitähän liikkumisessa on kyse! Eilen kaupassa sanoin avopuolisolleni, että kyllä meillä menee yllättävän paljon rahaa ruokaan. Teemu tähän totesi "Ei menisi, ellemme molemmat treenaisi!". Mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän joutuu syömään. Onneksi ruoka-asioissa voi kuitenkin omilla valinnoilla vaikuttaa paljon ruoan laatuun ja hintaan. Mitä enemmän jaksaa alusta loppuun asti tehdä itse, sitä edullisempaa ja terveellisempää yleensä ruoka on. Tätä minä ainakin haluan toteuttaa ja välttää kaikenmaailman koodit ja lisäaineet mahdollisuuksien mukaan.

Haluan puhua tasapainosta liikunnan, ravinnon, levon, työn ja vapaa-ajan suhteen. Tähän tasapaino-osuuteen liittyy olennaisesti ajankäyttöön liittyviä neuvoja, pieniä vinkkejä joiden avulla saa nopeasti tehtyä terveellistä ravintoa ja ajatuksia siitä, kuinka levon ja rauhoittumisen merkitys on yhtä tärkeä kuin itse harjoittelunkin merkitys. Balance-osuuteen liittyy olennaisesti myös tasapainon tila omassa mielessä  ja sen saavuttaminen. Kuinka nujertaa mieltä askarruttavat asiat, jotta voi olla levollisin mielin ja nukkua yönsä rauhassa. Itselläni on jostain syystä juuri tällä hetkellä menossa kausi, että en selkeästikään nuku kunnolla. Yleensä olen aina ollut hyvä uninen. Nyt kuitenkin jostain syystä heräilen vähän väliä ja en saa unta. Tämä on aivan uutta minulle. Uskon, että isot muutokset elämässäni viimeisen kahden viikon aikana ja tulevaisuuden haasteet tulevana yrittäjänä vaivaavat mieltäni, eivätkä anna minun nukkua kunnolla.   Nyt voin hyvin kokeilla unen paranus keinojani itseeni ja katsoa, auttavatko ne. Tässä minulle ensimmäinen haaste, jonka julkisesti esitän. Saanko laadukkaat uneni takaisin Helmikuun aikana? Tästä jatkossa lisää.

Relax eli rentoututumisen jalo taito korostuu nykypäivänä yhä enemmän. Siitä oikein työpaikoillakin kiistellään, kuka nykyään osaa paremmin rentoutua ja kenellä on minkäkinlainen rentoutumisen neuvo tai taito. Erilaiset järjestetyt rentoutuskurssit ovat täynnä osallistujia, mistä voi päätellä, että rentoutumisen taitoa haetaan ja siitä ollaan kiinnostuneita. Ihmiset ovat siis jälleen ymmärtäneet sen, että rentoutuminen on avain moneen asiaan. Jopa lihasten vahvistumiseen on todettu olevan kytköksiä sillä, että osaa myös rentouttaa lihassolut ja tätä kautta saa parannettua solun aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Tulen antamaan käytännön vinkkejä erilaisisista rentoutumisharjoitteista, joita itse käytän itselleni tai asiakkailleni.

Siispä energistä ja rentoa viikon alkua kaikille!