Kesätreenailua

Olen aivan rakastunut tekemään treeniä yleisurheilukentällä. Olen löytänyt täältä Kokkolasta kentän, joka on hyvin usein todella rauhallinen. Jopa ihmettelen sitä, miten tyhjää siellä usein on. Nyt viime viikkoina, kun aurinko on paistanut joka päivä, on ollut ihana liikkua ulkona. Olen pyöräillyt paljon sekä lenkkeillyt.

Viikonloppuna kävin Riihivuorella mökillä. Maisema olisi ollut mitä upein lenkkeilyyn, mutta tällä kertaa aika meni  rentoillessa ystävän polttareissa. Toisinaan on hyvä ottaa viihteen kannalta ja rentoutua!

Lenkit ovat pituudeltaan olleet lyhyitä, koska olen enemmänkin keskittynyt erilaisiin tekniikkaharjoituksiin ja "pelleilyyn" kehoni kanssa :) . Yksi päivä otin tabletin mukaan ja pistin musat soimaan!  Musiikin (mm. Maroon  5,  one more night) tahdittamana harjoittelin entisiä kilpa-aerobic sarjoja, joita olen lukioikäisenä treenannut. Eivät menneet enää ihan niin pontevasti ja joustavasti, mutta yllättävän hyvin kuitenkin. Notkeus oli lähes entisellään ja hyvän lämmittelyn jälkeen spagaattikin sujui molemmin puolin. Olin kyllä erittäin ylpeä itsestäni  :D Jee! Enpä juurikaan välittänyt, mitä muut kentällä olijat ajattelivat, treenipaikkahan yleisurheilukenttä on, eikö!

Usein aikuiset treenaavat hyvin yksipuolisesti. Moni varmaan ajattelee, että miltä treeni näyttää ulkopuolisen silmin. Onhan se huvittavaa yksinään pyllistellä jossain nurmikentällä, mutta totuus kuitenkin on, että hyvään kuntoon ja jäntevään kroppaan vaaditaan muutakin kuin eteenpäin juoksua tai kävelyä. Väheksymättä yhtään lenkkeilyä! Itse koen oloni vain kovin notkeaksi, vetreäksi, vahvaksi ja kimmoisaksi, kun teen monipuolista koko kehoa kuormittavaa harjoittelua, jossa nivelet saavat oikeasti liikettä monipuolisesti. Pelkästä juoksusta tulen itse usein kovin jumiin hengitystä avustavien lihasten osalta ja rintarangan alue jumiutuu helposti, jos pelkästään vain juoksen. Tarvitsen monipuolisempaa harjoittelua, jotta saan hengitettyä hyvin. 

Jos olet  aloittelija ja ajatus monipuolisesta ulkona harjoittelemisesta tuntuu aivan vieraalta, niin aloita esimerkiksi tällaisilla harjoitteilla:

Juoksu takaperin

Juoksu ristiaskelin sivuttain

juosten ympyrää nenä keskustaa kohden / selkä keskustaa kohden (pysy matalalla)

tasajalkahypyt

yhden jalan hypyt

loikkia sivulta sivulle (koitapa pysäyttää vauhti tullessasi maahan)

Jos sinulla on kaveri, niin kokeilkaa vanhaa kunnon kottikärry-kävelyä. On totisesti hyvä keskivartaloharjoitus!

Harjoitteet voi tehdä myös ilman kenkiä NURMIKOLLA, jolloin nilkat saavat vahvistusta.

Jos innostut kokeilemaan antamiani vinkkejä, niin tsemppiä ja mielenkiintoa treeniin! J

Lantio tuntee meidät!

 Uskon vahvasti, että ihmisellä on kehossa osia, joihin henkinen olo pakkautuu enemmän. Uskon hyvin vahvasti, että lantion alue on yksi niitä alueita, jonne ihmisen kantamat muistot, kokemukset ja tunteet kertyvät. Mieliala vaikuttaa erittäin voimakkaasti kehon asentoon ja tapaan käyttää kehoa. Kehon asento vaikuttaa taasen voimakkaasti lantion toimintaan ja lantion asentoon.  Tämä toimii myös toisin päin, eli lantion asento vaikuttaa hyvin paljon kehon muihin osiin sekä ylempänä että alempana kehoa. Lantion asennolla on erittäin paljon merkitystä mm. seisoma-asentoon, kävelyyn ja istumiseen. Virheellinen lantiokorin asento voi aiheuttaa kiputiloja ja lisätä kuormitusta alaselässä. Kiputilat näkyvät yleensä polvissa, nilkoissa, alaselässä, itse lonkissa tai esimerkiksi hartiassa.

Olen usein huomannut, että esim. selkäkipujen taustalla on jokin psyykkisesti raskaampi kokemus tai pitkään jatkunut henkinen väsymys, uupumus, stressi, ahdistus, pelko, uusi elämän tilanne tai esimerkiksi menetys.  Usein selkäkipuinen henkilö ei itse osaa tunnistaa tai ajatella henkisten kuormitustekijöiden vaikuttavuutta alaselän oireisiin. Perustan nämä ajatukseni omiin kokemuksiini fysioterapeuttina. Olen hyvin usein huomannut yhteyden raskaamman elämänvaiheen ja selkäkivun välillä. Ihminen usein kertoo, että selkäkipua edelsi jakso, joka saattoi olla jollakin tavalla henkisesti kuormittava.

Olenkin siis lähtenyt pohtimaan tätä asiaa enemmän. Pohdintojeni ja havaintojeni perusteella olen tullut hyvin vahvasti siihen tulokseen, että lantio on ikään kuin tunteidemme varasto. Suurin osa ihmisen tunteista voi näkyä lantiossa. Ahdistus, pelko, epävarmuus jne. voi näyttäytyä jäykkyytenä lantiossa. Lantioon voi syntyä ”solmuja” eli pehmytkudosten kireyttä, jos mieliala on pidemmän aikaa jostain syystä madaltunut tai jos elämään liittyy jonkinlaista henkistä kuormittuneisuutta. Nämä pehmytkudoksissa esim. lihaksissa ja lihaskalvoissa esiintyvät ”solmut” voivat kääntää myös luisia lantion rakenteita virheelliseen asentoon.

Tunteet näkyvät aina jollakin tavalla ihmisen kehossa myös fyysisesti. Lantio tuntuu olevan monen ihmisen tunteiden kerääntymisalue. Purkamalla lantion alueen ”solmuja”, voidaan laukaista ihmisessä hyvinkin voimakkaita tunteita. Avaamalla lantion alueen pehmytkudosalueiden kireystiloja voidaan avata myös henkisiä lukkoja. Ihmisellä voi tulla esimerkiksi itku, viha tai vaikkapa voimakas nauru tällaisen lantion alueen käsittelyn yhteydessä tai jälkeen. Uskon siihen, että elimistöllä on luontainen taipumus parantaa itse itseään. Toisinaan tarvitaan vain vähän avustusta ja liikkeelle laittava kehotus. Tässä apuna voi toimia tällainen lantion alueen manuaalinen käsittely, jossa lantiota pyritään rentouttamaan ja pyritään päästämään kaikki kireydet pois. Ihmisen ei välttämättä tarvitse kertoa kenellekään ajatuksista, joita mieleen tulee. Tunteet saattavat vapautua ihan itsestäänkin. Toisinaan keskustelu omista tunteista voi nopeuttaa ajatuksen purkamista ja siitä irti päästämistä ja uudelleen käsittelyä. Kotivinkiksi voin suositella sitä, että opettelee itse rentouttamaan oman lantion alueen. Pelkkä lantion alueen tiedostaminen, ja tietoisesti ko. alueen rentouttaminen esimerkiksi selinmakuulla polvet tuettuna 90 asteen kulmaan, voi vapauttaa lantion kireyksiä ja rentouttaa koko kehoa. Kokeilkaa! 

Naisille

Haluan tuoda tämän kirjoituksen esiin erityisesti suomalaisille NAISILLE! Suomessa näen erittäin usein naisia, jotka ovat niin epävarmoja itsestään. Ulkopuolisena saatan nähdä hyvän näköisen ja upean naisen, mutta huomaan, että nainen ei itse tätä huomaa ja vähättelee itseään. Se harmittaa minua erittäin paljon. Olen törmännyt tähän tilanteeseen tälläkin viikolla jo monta kertaa ja on vasta tiistai! Tänä aamuna luin Annaa ja siellä oli kirjoitus, jossa naiset saivat kertoa, mikä on ollut ihaninta, mitä mies on sinulle sanonut. Eräs nainen oli vastannut, että joku mies oli antanut hänen mennä ovesta ensin ja sanonut ”tietä kauneudelle”. Nainen oli ollut haltioissaan tästä ja kuitenkin lopussa sanoi, ”vaikka eihän se ollut totta”.  Tulin heti aamukahvia juodessani surulliseksi. Miksi meillä suomalaisilla naisilla on niin kovin usein huono itsetunto? Jos joku kehuu meitä kauniiksi, miksi emme voi uskoa sitä. Miksi emme voi uskoa olevamme kauniita? Jokainen omalla tavallaan.

Usein naiset ”peittelevät” itseään vaatteilla sen sijaan, että korostaisivat vartalon parhaita puolia. Suomalaiset naiset usein pukeutuvat vaaleisiin sävyihin tullakseen vähemmän huomatuksi. Usein omasta kehosta huomataan vain epäkohdat ja itseä arvostellaan sen perusteella, mitä kaikkea meidän pitäisi itsessämme muuttaa. Suurin osa naisista tuntuu aina laihduttavan tai ainakin haluavansa laihtua. Lähes jokaisessa työpaikassa, jossa olen ollut, on ollut joku nainen, joka aamukahvikakkusessiossa aiheuttaa ikävän ilmapiirin muille sillä, että laihtumisen toivossa ei voi syödä pientä palaa kakkua.  Naisilla on usein huono ryhti sen takia, että ei uskalla erottua massasta tai jotenkin häpeää omaa vartaloa ja ei uskalla kannatella kehoaan ryhdikkäästi. Liekö tämä myös syynä siihen, että lompsutellaan mieluummin matalapohjaisilla terveyskengillä kuin korkokengillä, kun ei haluta olla pidempiä ja ylvään näköisiä. Vaikkakin onneksi nykyään yhä enemmän naiset käyttävät korkokenkiä, etenkin pääkaupunkiseudulla.  Usein naiset arvostelevat toisia naisia katseella tai sanoin, koska taustalla on huono oma itsetunto. Naisia pelottaa se, että reviirille sattuu astelemaan itseä upeampi nainen. Jos itse kokee olevansa ruma, ällöttävä ja surkea, niin kyllähän siinä kokee kaikki muut naiset upeammiksi. Tämä varmaan usein syynä naisten koppavaan arvosteluun ja haukkumiseen muita naisia kohtaan. Usein ajatellaan, että sitten kun.. Sitten kun olen laihtunut, sitten kun olen kiinteämpi, sitten kun minulla on pienemmät reidet, sitten kun olen alkanut kuntoilemaan, sitten kun.. Sitten vasta teen jotain, mitä oikeasti haluan tehdä. Mitä jos tämä sitten kun ei koskaan tapahdukaan. Jäävätkö oikeat halut toteuttamatta ja tyydymmekö liian vähään? Pitääkö oikeasti olla tietyn näköinen tai kokoinen, että voi tehdä sitä, mitä sisimmässään haluaa? Toivon, että vastauksesi on ”ei pidä”.

Meillä on vain yksi elämä aikaa tehdä asioita, joita haluamme ja nauttia elämästä. Enkä nyt tarkoita mitään maailmanympärysmatkoja ja extreme-seikkailuja, ne ovat tarina erikseen ja niihin vaaditaan rahaa ja erittäin suurta rohkeutta. Nyt tarkoitan arkipäiväisiä juuri sinun kotikaupungissa tapahtuvia asioita. Asioita, joiden pitäisi olla ihmisille normaaleja arkipäiväisiä asioita, mutta jotka eivät välttämättä huonon itsetunnon omaavalle naiselle olekaan. Tarkoitan asioita, jotka esiintyvät työpaikoilla, harrastuksissa ja perus elämässä.

Tarkoitan esimerkiksi sitä, että uskaltaa mennä uimahalliin ja näyttäytyä uimapuvussa ja nauttia vedessä melkskaamisesta. Tiedättekö, kuinka paljon on naisia, jotka haluaisivat mennä hyvällä itsetunnolla uimaan, mutta kokevat olevansa ulkonäkönsä vankeja ja eivät uskaltaudu altaalle? He ajattelevat, että ensin minun pitää… ja sitten voin mennä. Olen tavannut monta tällaista naista. Eivätkä he välttämättä ole olleet ylipainoisia. Syynä on saattanut olla esimerkiksi ”rumat polvet”. Minulla on iin rumat polvet, että en voi koskaan näyttäytyä ilman pitkiä housuja. Surullisinta tässä on se, että kukaan tuskin kiinnitäisi näihin polviin mitään huomiota ja toisekseen, minkä niille polvien ulkonäölle voi.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa kävellä kaupungilla yksin tai pysähtyä vaikkapa kahvilaan. Olen tavannut myös naisia, joille kaupungilla yksin liikkuminen on erittäin haastavaa. Nämä naiset kuvittelevat, että heitä tuijotetaan koko ajan ja joku arvostelee heitä. He ajattelevat, että eivät ole tarpeeksi hyvän näköisiä tai ovat muuten vain ujoja.  Heikko itsetunto estää heitä menemästä kahvilaan istumaan ja ostamaan kahvin kanssa pullan. He haluavat näyttää, että eivät varmastikaan syö mitään epäterveellistä, vaikka kotona saattaisi lipsahtaa viisikin pullaa.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa työpaikallaan poistua omalta työpisteeltä. Olen tavannut naisia, jotka eivät käy yleisissä sosiaalitiloissa kahvilla tai syömässä, koska kokevat olonsa jostain syystä epävarmoiksi. Nämä naiset ovat olleet joko työnarkomaaneja tai sitten heikon itsetunnon omaavana eivät uskalla muiden edessä näyttää syövänsä. Ainakin hoitoalalla tätä tapahtuu paljon. Olen kuullut, että naiset saattavat syödä välipaloja salaa pukuhuoneissa ja wc-tiloissa, mutta yrittävät näyttää, että eivät päivän aikana syö mitään.

Tarkoitan sitä, että pitää työssään taukoja. Olen tavannut naisia, jotka kokevat olevansa työssään niin tärkeitä, että eivät pidä taukoja, tai ajattelevat, että tauon pitäminen ei kuulu minulle. Oikeasti. Olen tavannut naisia, jotka vaatimattomasti sanovat ” Työssä on ollut niin kiire, että en ole pitänyt taukoja työpäivän aikana. En ole viitsinyt vaikuttaa tähän asiaan ja kun pomokaan ei ole sanonut mitään, niin olen tehnyt työt vain kiltisti”.

Tarkoitan siis sitä, että rakastaa itseään niin paljon, että pitää kiinni omista oikeuksista. Miehet ovat valtavan paljon parempia tässä asiassa. Naiset ovat usein liian kilttejä ja vaatimattomia ITSENSÄ suhteen.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa lähteä uuteen harrastukseen mukaan. Moni nainen ajattelee, että pitää osata jotakin etukäteen tai omata riittävän hyvät taidot, jotta voi lähteä mukaan johonkin harrastukseen. Useinhan se kuitenkin on niin, että uuden harrastuksen alussa perustaidot opetetaan ja alkuosaamista ei tarvita.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa pukeutua seksikkäästi, rohkeasti ja värikkäästi. Ei aina tarvitse turvautua hoikentavaan mustaan, vaikka musta upea väri onkin! Tarkoitan sitä, että uskaltaa tunnistaa oman vartalon hyvät kohdat ja korostaa niitä. Vaatteilla ei tarvitse peitellä itseään, vaan vaatteilla voi korostaa omaa luonnetta ja persoonallisuutta. Tärkeintä on opetella tunnistamaan oman vartalon malli ja oppia valitsemaan vaatteet sen mukaan.  Valitettavasti kun uusinta hittiä oleva muotiriepu ei valitettavasti vain sovi jokaisen päälle. Minun mielestäni värikään ei vaatteessa ole niin tärkeä kuin se, että se malliltaan sopii kantajalleen.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa vaihtaa hiustyyliä. Usein on monia eri vaihtoehtoja, kuinka hiustyyliä voidaan vaihtaa ja kuinka sillä voidaan saada uutta ilmettä. Tarvitaan vaan ripaus rohkeutta luopua tutusta ja turvallisesta kampaustyylistä. Lisäksi tarvitaan hieman motivaatiota laittaa hiukset aamuisin.  

Tarkoitan kokonaisuudessaan sitä, että naiset uskaltaisivat näyttää hyvältä ja sitä kautta kokea olonsa varmemmiksi itsestään. Tätä kautta rohkeus elää tätä elämää haluamallaan tavalla varmasti kasvaa ja antaa positiivisuuden tuntemuksia. Mielestäni on liian surullista, että ulkonäön vuoksi ei voi tehdä jotain, mitä haluaa tai että alkaa ujostelemaan itseään ja sosiaalisia tilanteita liikaa. Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja jokainen tehkööt sen tyylillään! En vielä tiedä miten, mutta haluaisin ehdottomasti olla mukana parantamassa suomalaisten naisten itsetuntoa siihen suuntaan, että jokainen voisi kokea olevansa ”oman elämän eläjä”! Ei malli, ei suorittaja, ei selviytyjä vaan henkilö, joka saa oikeasti ELÄÄ ja KOKEA oman elämänsä ilman ulkonäköpaineita. 

Hyvä olo harrastamalla

Hyvinvointi ja hyvä olo on paljon muutakin kuin sitä, että liikkuu riittävästi, lepää tarpeeksi ja syö terveellisesti. Hyvään oloon tarvitaan asioita, jotka auttavat jaksamaan henkisesti. Tarkoitan asioita, joista tulee hyvä mieli. Liikunnan lisäksi olisi hyvä harrastaa myös jotain muuta, mikä voi olla täysin vastapainoa liikunnalle. Kehon on hyvä antaa välillä palautua fyysisestä rasituksesta muillakin keinoin kuin lepäämällä tai nukkumalla. Myöskin omalle työlle on tärkeää hakea vastapainoa erilaisista harrastuksista.

Minulle tällainen palauttava ja rentouttava harrastus on käsityöt. En ole (vielä) kovinkaan hyvä niissä, mutta käsillä tekemisestä tulee vain erittäin hyvä mieli. Käsitöissä näkee konkreettisesti oman käden jäljen. Minulla on yleensä aina jokin tekele kotona, jota voin sopivan hetken tullessa tehdä. Tänä keväänä kokeilin myös keramiikkaa, eli savitöiden tekemistä. Siitä tykkäsin erittäin paljon. Minulle sopivat hyvin sellaiset käsityöt, jossa voi tehdä isoin elein kolmiulotteisia töitä, kuten savityöt ja esim. huovutus. Aion myös opetella ompelemaan vaatteita. Yhden hameen talven aikana jo teinkin! :)

Tällä hetellä olen innostunut neulomaan erilaisia kevätkaulaliinoja. Tässä niistä esimerkkejä

Tästä tulee myös tuubimallinen, ja teen samasta langasta kaulaliinaan kukan

Toinen minulla toimiva hvyä mieltä hellivä harrastus on vaatekauppojen ja kirpputorien kiertely, sekä tietenkin shoppailu. Shoppailu erityisesti sillion jos jotain kivaa ja mielellään tarpeellista löytyy. (kaikestahan saa halutessaan muokattua mielessään tarpeellisen..) heh!  Itse rakastan mitä pienempiä ja erikoisempia liikkeitä. Usein tartun ale-tuotteisiin tai innostun kirpputorilöydöksistä. En juurikaan tykkää ostaa suomessa suurempien ketjujen kaupoista vaatteita, koska en koe niitä kovin persoonallisiksi. Tietenkin niistäkin voi tehdö löytöjä (kuten tänään juuri tein), ja löytää jotain ihanaa. Shoppaillessa usein aika vain hurahtaa, kun kävelee vaateriepujen välissä rekiltä toiseen. Ihastelee, kummastelee, päivittelee ja toivottavasti lisää ihastelee eri vaatteita ja asusteita.

Tänään löysin nämä aivan ihastuttavat korkokengät hintaan 19e! Ihanat!

Lisäksi rakastan toisten meikkaamista ja hiusten laittoa. Tätä olen harrastanut siitä lähtien, kun aloimme ystävieni kanssa käymään nuorempana ulkona viihteellä. Usein laitoin ystävieni hiuksia ja kasvoja. Toisinaan olen miettinyt, olisinko halunnut tehdä tästä minulle rakkaasta harrastuksesta ammatin. Olen kuitenkin päätynyt pitämään hiusten laittamisen ja meikkaamisen harrastuksena. Haluaisin kuitenkin opiskella näitä lisää tai ainakin tehdä niitä aina silloin tällöin. Hiuksien laittaminen ja meikkaaminen on mukavaa myös itselle.  Erityisesti hiukset ovat olleen minulle aina sellainen luonnon vara, jota voi muokata oman mielentilan ja elämän tilanteen mukaan! Olen usein kuullut ihmisten sanovan, että Riina sulla on aina erilainen tukka, kun nähdään. Ja se pitää varmaan paikkansa. Ainakin kuvia kun katselen taakse päin, niin mulla on niissä aina erilaiset hiukset. Tämä mietitytti minua jossain vaiheessa, että enkö tiedä kuka persoonaltani olen, kun haluan aina vaihtaa hiusten lookkia. Kunnes tajusin, että sehän se minun persoonani on - vaihtaa hiustyyliä fiiliksen mukaan! Sama pätee vaatetukseen. Vaatetyylini heittää nimittäin niin laidasta laitaan. Välillä mennään tuulipuvulla ja toisinaan mitä viimeisimmän päälle laitetulla asukokonaisuudella. Tätäkin jossain vaiheessa mietin, että tuleeko minulle koskaan omaa tyyliä. Kunnes kerran eräs ystäväni sanoi vaatekaupassa "Riina, sulla on ihana tyyli, kun voit pukea päällesi mitä vain". Silloin tajusin, sehän on mun Tyyli :)

Vappupäivä pyöräillen

 Olen kolmatta viikkoa täällä Kokkolassa. Opetushommat ovat edelleen sujuneet hyvin. Viime viikonloppuna kävin Jyväskylässä päivän koulussa hakemassa oppia liikunta- ja urheilufysioterapeutin lisätutkinnon opinnoista. Muuten olen viettänyt aikaa täällä Kokkolan suunnalla. Tänään päätin tutustua alueen maisemiin pyörän selästä ja päätin viettää vappuni urheilullisessa hengessä. Tein tämän kevään ensimmäisen pidemmän pyörälenkin. Sää oli aurinkoinen, mutta erittäin tuulinen! Rakastan merta ja merenrantakaupunkeja - ainoa miinuspuoli on ainainen tuuli.

Pyörälenkin pituus oli yhteensä 4h 31min, josta tauon pituus oli 25min. Pyöräilin suhteellisen leppoisaa vauhtia ja välillä pysähdyin juomaan ja ottamaan valokuvia. Näiden taukojen pituus oli kuitenkin vain puolesta minuutista kahteen. Käytännössä poljin 4h lähes koko ajan jollakin nopeudella.
Matkan pituus n. 65km.
Keskisyke 120
Huippusyke 173
Kulutetut kcalorit 1419
keskimääräinen nopeus n. 16,25km/h
fiilis erittäin hyvä!

Poljin pyöräretken aivan normaalilla seitsemänvaihteisella naisten pyörällä, jossa käsijarrut. Eipä juuri muuta lisävarustelua. Usein liikunta ja urheilu on mukavaa, kun on hyvät varusteet. Varusteista ei kuitenkaan saisi tehdä liian isoa ongelmaa. Välillä voi tyytyä "huonompaankin"/"halvempaankin". Jos saisin valita, niin tietenkin olisin halunnut tälle lenkille paremman maantiepyörän, olisin halunnut erilaiset pyöräilyhousut ja jopa erilaiset hanskat, mutta en antanut näiden seikkojen vaikuttaa ja tein todella ihanan lenkin niillä varusteilla, joita minulla oli. Sillä mennään, mitä kaapista löytyy! Haluankin rohkaista ihmisiä liikkumaan, vaikka ei omistaisi uusimpia ja hienoimpia varusteita.

Karttakuvassa näkyy reitti, jota poljin. Ensiksi poljin American car-näyttelyn ohi kohti keskustaan katselemaan vapun juhlijoita ja sieltä suuntasin merenrantaan. Sieltä otin suunnakseni Pietarsaaren ja poljin tietä nro 749 n. 12km ja palasin takaisin päin. Paluumatkalla kävin tutustumassa Öijanjärvellä olevaan uimarantaan. Tällä alueella on paljon ulkoilu- ja vaellusreittejä.

Veneaittoja

Vanha vene

Matkalla Pietarsaaren suuntaan, ihanat merimaisemat

Olisin halunnut pysähtyä jäätelölle, mutta tämä kesärantakahvila oli kiinni.

Päästyäni lähemmäksi takaisin Kokkolan keskustaa päätin polkea Kälviän suuntaan eli kohti Pohjoista. Näin matkalla upeita jokia. Alkoi tekemään mieli melomaan. Onneksi Kokkolassa on hyvät reitit ja mahdollisuudet melomiselle, niin voi tässä tulevan kuukauden aikana käydä kokeilemassa.

Aina ei tarvitse polkea sieltä, missä tie on tasaisin! heh!

Täällä päin on näkee usein hevosia laitumilla, ja miten upeat pilvet!


Harmikseni Kokkolassa tunnettu eläinpuisto ei ollut vielä auki. Avataan vasta Toukokuun 12 päivä. Miljöö vaikutti ihanalta ja mielenkiintoiselta. Täytyy käydä vierailemassa, kunhan se avataan.

Pidin siis yhden tauon tämän retken aikana. Koska haaveilemani rantakahvila ei ollut auki pysähdyin shellille, joka tuntui olevan ainoa avoinna oleva kahvila keskustan ulkopuolella. Nautiskelin kupin kahvia ja yhden ruisleivän sekä dallaspullan. Oloni oli erittäin energinen koko retken ajan, vaikka tuuli meinasi hidastaa matkantekoa todella paljon. Välillä alamäetkin joutui polkemaan ihan tosissaan, kun tuuli otti niin kovasti vastaan. 

Kevään ja tulevan kesän 2013 pitkät pyöräretket ovat nyt aloitettu. Seuraavaa jo innolla odottaessa!!