Löysin aivan huipun sarjakuvan tänään aamukahvilla Kajaanin Pekka-Heikkisessä. Tarkoitan tuota keskimmäistä. Se sai minut ajattelemaan, että onkohan se tosisaan noin. Silloin kun elämässä kaikki on tasapainossa ja menee hyvin, niin silloin elämässä ei ole draamaa ja jännitystä. Silloin tuntuu ,että kaikki on niin tavallista ja tylsää ja siksi elämä saattaa alkaa tuntumaan tyhjältä, vaikka se ei olisi sitä.

Silloin, kun kaikki on perushyvin, tulee usein tunne, että puuttuuko tästä nyt kuitenkin jotain. Kaipaavatko ihmiset kuitenkin pohjimmiltaan jotain jännityksen ja muutoksen tunnetta. Jos elämä on suhteellisen hyvin, niin silloin tunteetkaan eivät välttämättä heilu kovin laidasta laitaan ja elämä alkaa tuntua "kuolettavan tysältä".

Onko tässä syy siihen, miksi hyvin moni ihminen ei jaksa treenata kahta kuukautta pitempään säännöllisesti tai että ihmiset eivät jaksa syödä terveellisten ohjeiden mukaan vuosia peräkkäin. Onko se tylsää elämää? Kokevatko ihmiset perusarjen tylsäksi, jos siinä ei tapahdu koko ajan jotain jännittävää ja extremeä?

Ehkäpä ihminen käyttäytyy niin, että kun alkaa mennä tarpeeksi hyvin ja ole huolta rahasta, ylikiloista, ihmissuhteista, terveydestä tai jostain muusta vastaavasta, niin ihminen alkaa tehdä itselleen huolen aiheita väkisin. Jopa tietämättään. jaa'as.. Mielenkiintoinen aihe!

Uskon vahvasti siihen, että elämä antaa jokaiselle meille jotain hyvää ja jotain hankalaa. Jotain, josta voi oppia. Juttelin tänään erään kanssa, ja ihmettelimme, miksi ihmeessä oikein olemme olemassa ja mikähän lie tämän elämän tarkoitus. Kesken päivän vain kumpusi tällainen melko syvällinen keskustelu välillemme. Tämä eräs - hyvin fiksu nuori nainen - sanoi minulle sanat, joita jäin miettimään. "Ehkä elämä antaa kaikista paskinta kaikista vahvimmille".

Jäin miettimään, että miksi en ole aiemmin hoksannut ajatella asiaa noin. Silloin kun on ollut todella vaikeaa ja on tuntunut, että asioihin ei löydy ratkaisua, niin olen kyllä yrittänyt ajatella, että kaikki vaikeat asiat todella vahvistavat meitä, mutta en koskaan ole ajatellut, että ehkä olenkin jo riittävän vahva käymään nämä asiat läpi.

Jokaisella meillä on hetkemme, niin hyvät kuin huonotkin. Huonot hetket ovat tarkoitettu siksi, että osaisimme nauttia hyvistä hetkistä entistä enemmän ja osaisimme nähdä ympärillemme, miten kauniita ja ihania asioita elämä on pullollaan. Lopulta onni koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista. Hyvä olo tulee lopulta elämän perustarpeiden tyydyttämisestä.

Tässä hieman rohkaisevia sanoja niille, joilla on paha olo tai tuntuu, että ei tässä elämässä ole oikein järkeä! Siltä minustakin tuntuu ja jopa yllättävän useinkin. Vaikka teen töitä hyvinvoinnin parissa, niin se ei tee minusta yhtään parempaa tässä asiassa. Räntää sataa usein tällekin tontille ja välillä tulee oikein roppakaupalla umpi sakeaa lunta ja jäätä. Aina on kuitenkin tullut aurinko ja sulattanut jään ja lumen - tuonut tullessaavan valon ja hymyn. Silloin kun tuntuu, että nyt en enää oikeasti jaksa, niin se on yleensä se pahin ja viimeisin ponnistus! Se sattuu, mutta sen jälkeen helpottuu.

Jaksamista kaikkiin elämän haasteisiin lukijoilleni <3

Herkkusuulle

Ihan pakko jakaa lukijoiden kanssa seuraava ruokaohje (olen keksinyt sen omasta mielikuvituksesta, joten ei löydy mistään ohjekirjasta)

Thai-kalakeitto:

Keitä porkkanaa, perunaa, paprikaa, kesäkurpistaa paloina vedessä. Lisää sinne reilusti tuoretta punaista chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. Paista pannulla vieressä kylmäpuristetussa kookosöljyssä pakaste-seitiä (katkaravut ja lohi käy myös) ja lisää kalapalat lopuksi keittoon. Kaada keittoon kookoskermaa ja mausta harmaalla merisuolalla. Voit lisätä hieman muskottipähkinää tai mustapippuria. Purista aivan lopuksi keittoon tuoretta limettä. Silppua tilliä keiton päälle. Nam.. aivan taivaallisen hyvää ja terveellistä!

Jälkiruokaideana tai makean nälkään toimii tosi ihanasti pakasteessa jäädytetyt mangon palat. Laiskempi voi hakea pussillisen valmiita pakastemangonpaloja Prismasta. Toimii! Tulee raikas suu ja makean nälkä väistyy ilman turhia sokereita!