Paniikki pois syömällä oikein!

Löytämällä itselleni sopivan ruokavalion olen mm. pystynyt vaikuttamaan paniikkikohtauksiin, joita sain yhtäkkiä n. 2 vuotta sitten. Tämä erittäin yleinen kiusallinen häiriötekijä iski jopa minuun, vaikka sitä oli aiemmin todella vaikea myöntää.  En uskalla sanoa, että olisin selättänyt ne täysin, mutta nyt tänä päivänä minulla on hyvä olo enkä pelkää kohtauksia. Olin aivan hämilläni siitä, mitä minun päässäni tapahtui. Minulle tuli tunteita, että sekoan tai pyörryn aivan yhtäkkiä. Sain muutaman kohtauksen, jossa käteni ja jalkani menivät aivan kylmiksi ja minulle tuli kamala kylmähiki. Sydän alkoi hakata ja tuli tunne, että en jotenkin ”pysty olemaan rauhallinen”. Minulle tuli paniikki. En tiennyt mistä paniikki johtui, koska ei ollut mitään hätää ja se pelotti minua ja lietsoi paniikkia pahemmaksi. Tällainen saattoi tulla milloin ja missä vain. Samaan aikaan sain myös pitkän tauon jälkeen kolme kouristuskohtausta, joita olen saanut silloin tällöin pitkin elämääni. Vihdoin niitä alettiin neurologian puolella tutkia. Mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan löytynyt. Aivoista otettiin MRI ja tutkittiin epilepsian mahdollisuutta. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että voisivatko nekin kohtaukset olla paniikkikohtauksia, joita en itse vain tiedosta millään tavalla paniikiksi. Aivoni vain tekevät kepposiaan! Kehoni tapa reagoida sattuu nyt vain olemaan hyvin fyysinen ja aivot ovat erittäin monimutkainen järjestelmä.

 Hoidoksi minulle tarjottiin mahdollisuutta käydä keskustelemassa psykologin kanssa. Kävin pari kertaa, minkä koin aivan riittäväksi. En ollut halukas menemään paniikkihäiriöisten ryhmään keskustelemaan enkä halunnut myöskään aloittaa psykoterapiaa. En missään vaiheessa kokenut paniikkikohtausten johtuvan ahdistavista asioista. Varmasti lapsuudessa voi olla asioita, jotka näyttäytyvät vasta aikuisena ja niistä puhuminen saattaa auttaa. Niinpä marssin henkilön luo, joka oikeasti osasi auttaa ja tunsi minut lopulta hyvin, oma äitini. Juttelin äidin kanssa asioista ja se helpotti minun kohdallani todennäköisesti enemmän, kuin se että olisin käynyt kaksi vuotta terapiassa. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt.

Toisena hoitovaihtoehtona minulle tarjottiin masennuspillereitä tai rauhoittavia. Olin järkyttynyt, koska en missään nimessä kokenut olevani masentunut, enkä missään nimessä halunnut ensimmäisenä ottaa mitään pillereitä. Kieltäydyin!

En koskaan ole ymmärtänyt, miksi kukaan asiaa hoitanut/selvittänyt lääkäri ei missään vaiheessa kysynyt, mitä minä syön tai mitä jätän syömättä. Missään vaiheessa ei tarjottu ravitsemuksellista apua. Aivan kuin kukaan ei olisi edes ymmärtänyt, että ravinnolla voisi olla asian kanssa jotain tekemistä. Sanottiin vain, että ”treenattu kroppa, ammatiltaan fysioterapeutti, joten varmaan tietää asioista”. Kysyttiin ohi mennen, että ”onko stressiä?”. Mielestäni stressi on niin laaja käsite, että mitenpä vastaat siihen nopeasti. Stressinkin, kun usein huomaa vasta jälkeenpäin. Varmasti olin aivan stressissä ja kyllähän elimistö on jo ihan peloissaan ja stressissä, jos sinut viedään kouristelun takia ambulanssilla sairaalaan.  Ensihoidossa ymmärsin, että tällainen kouristaminen ainakin Helsingin suunnalla on nykyään hyvin yleistä. Hoitajat eivät olleet huolissaan ollenkaan ja sanoivat vain, että näitä kohtauksia näkee päivittäin. Jäin totisesti asiaa pohtimaan. ”Eihän tämä voi olla näin lunki juttu ja normaali-ilmiö!”

Missään vaiheessa minulta ei sairaalassa tutkittu verenkuvaa oikeasti tarkemmin. Minulle sanottiin, että joillakin ihmisillä kouristamiskynnys voi olla matalampi ja älä juo liikaa kahvia.  Blogini ensimmäisessä tekstissä kerroin siitä, kuinka nuorena syömättömyydestä johtuen olin samojen ongelmien vuoksi sairaalassa ja lääkäri totesi minulla olevan nuoruusiän stressin ja hoito oli siinä. Nyt kävi samoin. Olin taas luokiteltu stressaantuneeksi ja hoito jäi siihen. Minut passitettiin kotiin ja sanottiin, että seuraa tilannetta. Sain kohtauksia kotona, mutta en enää edes mennyt lääkärille, koska en kokenut saavani sieltä mitään apua. Olin iloinen, että olisin päässyt niinkin helposti terapiaan ja, että sitä hoitomuotoa tarjottiin, mutta koin itse koko ajan, että ongelma ei ratkea pelkällä juttelemisella. Minulla oli pettynyt ja kiukkuinen olo. En missään nimessä halua loukata tai haukkua ketään lääkäriä, mutta olen ollut vain hämmentynyt saamastani hoidosta. Minua hoitanut neurologi teki parhaansa pään kuvantamisten ja epilepsiatestien suhteen, mutta olisin kaivannut jotain jatkoselvittelyä, koska sieltä ei löytynyt vastausta.

Useita kuukausia jälkeenpäin erään uimaseuran uimareille tehtiin veren punasolujen tarkempia tutkimuksia. Minulle tehtiin siinä samalla kuivan veren analyysi, eli punasoluja tutkittiin mikroskoopilla. Tästä kävi ilmi, että mineraali ja hivenainetasot olivat erittäin alhaalla. Mm. kärsin magnesiumin puutoksesta. Samalla testi näytti lisämunuaisten olevan ärtyneet/yliaktiiviset, mikä kieli stressistä. Tällöin sen tajusin, että elimistöstäni tosiaan puuttuu hermoston toiminnan kannalta merkittäviä aineita, jotka saivat aikaiseksi nämä kohtaukset.

Tässä mm. Magnesiumin puutoksen oireet

(otettu netistä sivulta http://www.oireet.fi/magnesiumin-puute.html)

Apatia (välinpitämättömyys)
Atetoosi ( Aivojen tyvitumakkeiden häiriö, jossa esiintyy pakkoliikkeitä)
hallusinaatiot tai hourailu
hyperventilaatio
kihelmöinti
kynsien kasvun hidastuminen (kynsimuutokset)
levottomat jalat
levottomuus
lihasoireet (elohiiri/lihasnykäykset, lihasheikkous/voimattomuus, lihaskrampit, vapina tai 
kouristuskohtaus)
masennus
muistihäiriöt
nystagmus (silmänväre, silmien liikkuminen edestakaisin; silmäoireet)
oksentelu
oppimisvaikeudet
pahoinvointi
paniikkihäiriö
persoonallisuuden muutos
ruokahaluttomuus
sydämen nopea syke tai rytmihäiriö
tunnottomuus
unettomuus
väsymys

Jälkeenpäin pystyn näkemään, mitä silloin elämässäni ja elimistössäni tapahtui. Tein paljon töitä, vedin iltaisin jumppia ja uutena harrastuksena olin aloittanut hot-joogan. Olin aivan innoissani tästä lajista ja kävin n.3 kertaa viikossa 90–120 min kerrallaan hot-jooga tunnilla, missä hiotaan todella paljon. Yleensä join vettä, välillä vichyä. Elimistöni oli varmasti hyvin väsynyt kaikesta fyysisestä rasituksesta ja kaupan päälle huuhtelin viimeisetkin mineraalit juomalla litra tolkulla pelkkää vettä. Ja koko ajan söin mielestäni terveellisesti ja riittävästi. Pyh pah, jälkikäteen ajateltuna en todellakaan syönyt riittävän monipuolisesti ja veteen olisi ehdottomasti pitänyt lisätä mineraalipitoista suolaa. Sitä aivan yllättyi itsekin, kun tein kaksi viikkoa ruokapäiväkirjaa. Kyllä, söin kasviksia ja vihanneksia, mutta pyöritin niitä samoja kasviksia päivästä toiseen. On olemassa muitakin vihanneksia kuin kurkku, salaatti ja tomaatti! HALOO RIINA!

Aloin käyttämään iltaisin magnesiumlisää ja kuulin tärkeän tiedon, että calsium estää magnesiumin imeytymisen. Ei siis mitään maitotuotetta magnesiumlisän kanssa. Harmaata merisuolaa käytin kuukauden ajan reilusti. Kyllä elimistö ilmoittaa, jos suolaa tulee liikaa. Tiedäthän sen, että Suomalainen suolasuositus ei koske varsinaisesti suolaa, vaan se koskee natriumkloridin määrää, jota ruokasuola sisältää. Natriumkloridin liiallinen saanti voi olla terveydelle haitallista ja nostaa mm. verenpainetta.  Puhdistettu valkoinen suola on hävinnyt kaapistani kokonaan! Mineraalisuolassa natriumkloridin määrä on pienempi ja mineraalien määrä suurempi.  Jotta neste eli vesi pystyy imeytymään solun sisälle, siihen tarvitaan suoloja! Urheilevan/hikoilevan ihmisen soluille ei siis pelkkä vesi riitä! Siksi kaikissa urheilujuomissakin on suolaa. Ei se suolan määrä, vaan laatu!!!  Koska teen itse lähes kaiken ruoan ja en käytä valmisruokia, minulle ei tule ns. piilosuolaa ja pysyn kartalla, kuinka paljon suolaa oikeasti käytän.

Lisäksi käytin hetken verran ja toisinaan vieläkin ”nautiskelen” aamulla lasillisen aktivoidusta vihreästä savesta imeytettyä nestettä. Tämä 100 % luonnontuote sopii luuston vahvistamiseksi, ärtyneen vatsan hoitamiseen, suoliston hoitamiseen ja väsymyksen poistamiseen. Vesi ja savi sekoitetaan, annetaan saven valua lasin pohjalle ja lopuksi juodaan neste päältä. Elimistö saa mineraaleja, joita suomen maaperässä on valitettavan vähän! Lisäksi olen huolehtinut riittävästä aminohappojen saamisesta. Hyvänä tuotteena pidän myös spirulina-ravintolisää, joka sisältää paljon erilaisia vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiinia.

Ruokavalioon olen kiinnittänyt muutenkin erityishuomiota ja nykyään syön oikeasti monipuolisesti. Hyviä rasvahappoja pyrin saamaan reilusti joka päivä. Mantelit, pähkinät ja öljyt kunniaan!  Edellisestä päivityksestä voit katsoa, että mitäs hyvää, minä kokkailenkaan! Rauhoitin elämän tahtiani ja jätin iltajumppien ohjaamisen pois. Olen muistanut levätä enemmän ja nukkua sen 8h yössä. Uskon, että olen saanut energiavarastot ja mineraali- hivenaine-varastot täytettyä. Yllättävän paljon paremmin urheilukin kulkenut, turvotusta ollut vähemmän, olen ollut virkeä ja mikä tärkeintä – paniikkikohtaukset eivät ole enää häirinneet elämääni. Uskokaa tai älkää, mutta ruokavalion kohentamisella ja riittävällä ravintoaineiden saamisella se tapahtui!  Ihminen kun ei ole mikään kone ja kuka tahansa voi uupua ja sairastua, jopa mieleltään.

Tämä treenikuva otettu viime kesän 2012 loppupuolella Töölö Gymillä