keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Riina fysioterapeuttina

Em-kisareissulta, Ranksa Chartres 2012
Pitihän sitä ostaa yhdet korkkarit ;)
Hyvä mieli kisapäivän jälkeen




Riina ja  rintauimari Jenna Laukkanen

Välillä fyssarillekin jää aikaa pikku treeniin, vesi-spinning!

iloinen meininki Istanbulin MM-kisoissa



Reissuilla tutustuu paljon uusiin ihmisiin, tässä Riina ja Brasilaisten uimareiden huoltotiimi

Treenin ohjaamista Torremolinoksen kauniissa maisemissa

Reaktionopeusharjoitus menossa

Ulkoallas ja aurinko motivoi harjoittelemaan

So beautiful!

Iltaisin venyttelytuokio. Mukana myös Olympialaisiin osallistuneet para-uimarit

Emilia Pikkarainen ja Riina


Keskittynyttä työntekoa



Urheilijann fysioterapia on siellä, missä urheilija!



Maasta se pienikin ponnistaa! Uimari Ari-Pekka Liukkonen ja  Riina, minifyssari :)
Haluan kertoa lukijoilleni vielä lisää itsestäni. Haluan lukijoideni tietävän, mitä minä olen tehnyt ja mistä ammennan aiheita, joista kirjoitan. Uskon, että ravintoasioista olen nyt puhunut tässä blogini alkuvaiheessa riittävästi. Seuraavana teemana haluan ehdottomasti kirjoittaa omasta ammatistani, eli fysioterapeutin työstä, josta on tullut minulle iso osa persoonallisuuttani ja minäkuvaani.

Olen siis valmistunut fysioterapeutiksi  Jyväksylän AMK:sta Tammikuussa 2010, eli kolme vuotta sitten. Viimeisimmät kaksi vuotta tein fysioterapeutin työtä HUS:ssa fysiatrian poliklinikalla VEga-talossa. Fysiatrian poliklinikka on siis paikka, jossa tules (tuki- ja liikuntaelin sairaus) -sairauksiin erikoistunut lääkäri eli fysiatri ottaa vastaan potilaan eli asiakkaan ja lähettää hänet tarvittaessa fysioterapiaan saman poliklinikan fysioterapeutille. Asiakkaalle luodaan kuntoutussuunnitelma n. viiden käyntikerran aikana ja tehdään fysioterapiakokeilu. Tämän jälkeen asiakas usein jatkaa fysioterapiaa vielä jossain toisaalla annettujen ohjeiden mukaan.Asiakkaistani suurin osa oli selkäongelmaisia, mutta oli myös paljon muita tules-asiakkaita. Toinen iso kohderyhmä oli olkapääongelmista kärsivät.

Oma kiinnostukseni fysioterapeutin ammattia kohtaan alkoi v. 2004, kun ”jouduin” ensimmäistä kertaa käymään fysioterapiassa alaselän kivun vuoksi. Silloin päätin lähteä opiskelemaan tätä alaa. Alaselän kivusta on jäänyt kamalat muistot ja pelko, sillä se oli kamalaa! Jos en pitäisi omaa selkääni kunnossa joka päivä ja viikko, se olisi edelleen kipeä. Eli kivuttoman selän eteen joudun näkemään vaivaa lähes joka päivä. Tai en voi sanoa sitä vaivan näöksi vaan enemmänkin elämän tavaksi. Vähintään 10 minuutin selkäjumppa kuuluu jokaiseen päivääni. Tästä kerron myöhemmin lisää!
Tätä yritän usein ihmisille tolkuttaa, että kivun pois saamiseksi joutuu yleensä aina näkemään vaivaa. Siksi painotan omassa työssäni asiakkaan itse tekemää ja oikeasti kuntouttavaa fysioterapiaa. Minä annan ohjeet ja asiakas tekee! Yritän mahdollisimman vähän käyttää passiivista fysioterapiaa esim. vaikka hierontaa. Vaikka usein sitäkin tarvitaan, jotta päästään kuntoutuksessa alkuun. Olen perustamassa omaa yritystä, ja haluan, että asiakkaat oikeasti saavat apua ja parantuvat.  Pelkällä hieronnalla, kun tämä ei yleensä tapahdu. Mottoni fysioterapeuttina: "Oman kehon liikkeen kautta tuloksiin!"

Pian olen työskennellyt kaksi vuotta uinnin maajoukkueen kanssa. Tämä työ on hyvin erilaista, mitä missään yksityisessä laitoksessa tai poliklinikalla työskennellessä. Urheilijoiden kanssa fysioterapeutti tekee työn siellä, missä urheilija milloinkin on. Tämä työ on liikkuvaa ja hektisempää. Pääpaino työn tekemisessä on ulkomailla. Olen mukana suomen uinnin edustusjoukkueen leireillä ja kilpailuissa. Suurin saavutukseni mielestäni on Joulukuussa 2012 Lyhyen radan MM uinnit Istanbulissa.  Lisäksi olen ollut mukana kaksissa EM-kilpailuissa Unkarissa ja Ranskassa sekä Lontoon olympialaisten esileirillä Espanjan Torremolinoksessa.

Fysioterapeutin työ leireillä on enemmän ohjaavaa, neuvovaa ja aikaa on enemmän esimerkiksi erilaisten harjoituksien ja tekniikan tarkasteluun.  Leireillä fysioterapeutti ohjaa palauttavia harjoitteita sekä vetää esimerkiksi alkulämmittelyt ennen altaaseen hyppäämistä. Lisäksi leireillä tehdään myös hierontoja ja muita manuaalisia käsittelyitä. Fyssari on sellanen tyyppi, jolle tullaan kertomaan, jos jonnekin sattuu tai jokin fyysinen ongelma estää harjoittelun. Vaikka usein hoitojen yhteydessä urheilijan kanssa tulee juteltua paljon muistakin asioista.  Henkisen tuen ja tsemppauksen antaminen on urheilufysioterapeutin tärkeä tehtävä.

Fysioterapeutin työ kilpailuissa on suurimmaksi osaksi manuaalista. Yleensä uimari haluaa ennen omaa lajia jonkinlaisen yksilöllisen herättelevän käsittelyn (esim. lihsten taputtelua, ravistelua, läpsimistä, nipistelyä.. jne). Oman lajin jälkeen taas uimari usein haluaa palauttavan käsittelyn (lihasten ravistelu, hölskyttely, kevyt hieronta, kylmä jne..). Pidemmillä kisareissuilla uimarit usein haluavat myös hierontaa, jotta lihaksisto palautuu paremmin. On hyvin yksilöllistä, mitä kukakin urheilija haluaa ja tarvitsee. Tarvittaessa laitetaan teippauksia, mobilisoidaan niveliä tai tehdään harjoitteita yhdessä.

 Fysioterapeutin työ urheilijoiden parissa on erittäin monipuolista. Urheilija yleensä tuntee oman kehon hyvin tarkasti ja osaa vaatia fysioterapeutilta enemmän, kuin ns.” tavan”asiakas. Tämä tekee työstä haastavan ja siksi tykkään työskennellä urheilijoiden kanssa.
Toinen lempi kohderyhmäni ovat painon pudottajat. On niin mahtavaa nähdä, kun ihminen ikään kuin löytää elämän uudelleen. Etenkin jos kyse ei ole pelkästään painon pudottamisesta, vaan tasapainon löytämisestä ruokavalion, liikunnan ja levon suhteen.  Jos reilusti ylipainoinen ihminen tiputtaa painostaan noin puolet, niin olen aivan varma, että elämä alkaa tuntua helpommalta, kevyemmältä ja sitä kautta iloisemmalta. Tämän ilon näkeminen tuntuu erittäin hyvältä! Etenkin, jos on voinut olla siinä avuksi. Fysioterapeutti usein onkin se henkilö, joka neuvoo ja ohjaa, mitä ja miten pitäisi liikkua. Fysioterapeutti on liikkumis- ja toimintakyvyn erikoisosaaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti