Uskon vahvasti siihen, että elämä antaa jokaiselle meille jotain hyvää ja jotain hankalaa. Jotain, josta voi oppia. Juttelin tänään erään kanssa, ja ihmettelimme, miksi ihmeessä oikein olemme olemassa ja mikähän lie tämän elämän tarkoitus. Kesken päivän vain kumpusi tällainen melko syvällinen keskustelu välillemme. Tämä eräs - hyvin fiksu nuori nainen - sanoi minulle sanat, joita jäin miettimään. "Ehkä elämä antaa kaikista paskinta kaikista vahvimmille".

Jäin miettimään, että miksi en ole aiemmin hoksannut ajatella asiaa noin. Silloin kun on ollut todella vaikeaa ja on tuntunut, että asioihin ei löydy ratkaisua, niin olen kyllä yrittänyt ajatella, että kaikki vaikeat asiat todella vahvistavat meitä, mutta en koskaan ole ajatellut, että ehkä olenkin jo riittävän vahva käymään nämä asiat läpi.

Jokaisella meillä on hetkemme, niin hyvät kuin huonotkin. Huonot hetket ovat tarkoitettu siksi, että osaisimme nauttia hyvistä hetkistä entistä enemmän ja osaisimme nähdä ympärillemme, miten kauniita ja ihania asioita elämä on pullollaan. Lopulta onni koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista. Hyvä olo tulee lopulta elämän perustarpeiden tyydyttämisestä.

Tässä hieman rohkaisevia sanoja niille, joilla on paha olo tai tuntuu, että ei tässä elämässä ole oikein järkeä! Siltä minustakin tuntuu ja jopa yllättävän useinkin. Vaikka teen töitä hyvinvoinnin parissa, niin se ei tee minusta yhtään parempaa tässä asiassa. Räntää sataa usein tällekin tontille ja välillä tulee oikein roppakaupalla umpi sakeaa lunta ja jäätä. Aina on kuitenkin tullut aurinko ja sulattanut jään ja lumen - tuonut tullessaavan valon ja hymyn. Silloin kun tuntuu, että nyt en enää oikeasti jaksa, niin se on yleensä se pahin ja viimeisin ponnistus! Se sattuu, mutta sen jälkeen helpottuu.

Jaksamista kaikkiin elämän haasteisiin lukijoilleni <3