Löysin aivan huipun sarjakuvan tänään aamukahvilla Kajaanin Pekka-Heikkisessä. Tarkoitan tuota keskimmäistä. Se sai minut ajattelemaan, että onkohan se tosisaan noin. Silloin kun elämässä kaikki on tasapainossa ja menee hyvin, niin silloin elämässä ei ole draamaa ja jännitystä. Silloin tuntuu ,että kaikki on niin tavallista ja tylsää ja siksi elämä saattaa alkaa tuntumaan tyhjältä, vaikka se ei olisi sitä.

Silloin, kun kaikki on perushyvin, tulee usein tunne, että puuttuuko tästä nyt kuitenkin jotain. Kaipaavatko ihmiset kuitenkin pohjimmiltaan jotain jännityksen ja muutoksen tunnetta. Jos elämä on suhteellisen hyvin, niin silloin tunteetkaan eivät välttämättä heilu kovin laidasta laitaan ja elämä alkaa tuntua "kuolettavan tysältä".

Onko tässä syy siihen, miksi hyvin moni ihminen ei jaksa treenata kahta kuukautta pitempään säännöllisesti tai että ihmiset eivät jaksa syödä terveellisten ohjeiden mukaan vuosia peräkkäin. Onko se tylsää elämää? Kokevatko ihmiset perusarjen tylsäksi, jos siinä ei tapahdu koko ajan jotain jännittävää ja extremeä?

Ehkäpä ihminen käyttäytyy niin, että kun alkaa mennä tarpeeksi hyvin ja ole huolta rahasta, ylikiloista, ihmissuhteista, terveydestä tai jostain muusta vastaavasta, niin ihminen alkaa tehdä itselleen huolen aiheita väkisin. Jopa tietämättään. jaa'as.. Mielenkiintoinen aihe!