Naisille

Haluan tuoda tämän kirjoituksen esiin erityisesti suomalaisille NAISILLE! Suomessa näen erittäin usein naisia, jotka ovat niin epävarmoja itsestään. Ulkopuolisena saatan nähdä hyvän näköisen ja upean naisen, mutta huomaan, että nainen ei itse tätä huomaa ja vähättelee itseään. Se harmittaa minua erittäin paljon. Olen törmännyt tähän tilanteeseen tälläkin viikolla jo monta kertaa ja on vasta tiistai! Tänä aamuna luin Annaa ja siellä oli kirjoitus, jossa naiset saivat kertoa, mikä on ollut ihaninta, mitä mies on sinulle sanonut. Eräs nainen oli vastannut, että joku mies oli antanut hänen mennä ovesta ensin ja sanonut ”tietä kauneudelle”. Nainen oli ollut haltioissaan tästä ja kuitenkin lopussa sanoi, ”vaikka eihän se ollut totta”.  Tulin heti aamukahvia juodessani surulliseksi. Miksi meillä suomalaisilla naisilla on niin kovin usein huono itsetunto? Jos joku kehuu meitä kauniiksi, miksi emme voi uskoa sitä. Miksi emme voi uskoa olevamme kauniita? Jokainen omalla tavallaan.

Usein naiset ”peittelevät” itseään vaatteilla sen sijaan, että korostaisivat vartalon parhaita puolia. Suomalaiset naiset usein pukeutuvat vaaleisiin sävyihin tullakseen vähemmän huomatuksi. Usein omasta kehosta huomataan vain epäkohdat ja itseä arvostellaan sen perusteella, mitä kaikkea meidän pitäisi itsessämme muuttaa. Suurin osa naisista tuntuu aina laihduttavan tai ainakin haluavansa laihtua. Lähes jokaisessa työpaikassa, jossa olen ollut, on ollut joku nainen, joka aamukahvikakkusessiossa aiheuttaa ikävän ilmapiirin muille sillä, että laihtumisen toivossa ei voi syödä pientä palaa kakkua.  Naisilla on usein huono ryhti sen takia, että ei uskalla erottua massasta tai jotenkin häpeää omaa vartaloa ja ei uskalla kannatella kehoaan ryhdikkäästi. Liekö tämä myös syynä siihen, että lompsutellaan mieluummin matalapohjaisilla terveyskengillä kuin korkokengillä, kun ei haluta olla pidempiä ja ylvään näköisiä. Vaikkakin onneksi nykyään yhä enemmän naiset käyttävät korkokenkiä, etenkin pääkaupunkiseudulla.  Usein naiset arvostelevat toisia naisia katseella tai sanoin, koska taustalla on huono oma itsetunto. Naisia pelottaa se, että reviirille sattuu astelemaan itseä upeampi nainen. Jos itse kokee olevansa ruma, ällöttävä ja surkea, niin kyllähän siinä kokee kaikki muut naiset upeammiksi. Tämä varmaan usein syynä naisten koppavaan arvosteluun ja haukkumiseen muita naisia kohtaan. Usein ajatellaan, että sitten kun.. Sitten kun olen laihtunut, sitten kun olen kiinteämpi, sitten kun minulla on pienemmät reidet, sitten kun olen alkanut kuntoilemaan, sitten kun.. Sitten vasta teen jotain, mitä oikeasti haluan tehdä. Mitä jos tämä sitten kun ei koskaan tapahdukaan. Jäävätkö oikeat halut toteuttamatta ja tyydymmekö liian vähään? Pitääkö oikeasti olla tietyn näköinen tai kokoinen, että voi tehdä sitä, mitä sisimmässään haluaa? Toivon, että vastauksesi on ”ei pidä”.

Meillä on vain yksi elämä aikaa tehdä asioita, joita haluamme ja nauttia elämästä. Enkä nyt tarkoita mitään maailmanympärysmatkoja ja extreme-seikkailuja, ne ovat tarina erikseen ja niihin vaaditaan rahaa ja erittäin suurta rohkeutta. Nyt tarkoitan arkipäiväisiä juuri sinun kotikaupungissa tapahtuvia asioita. Asioita, joiden pitäisi olla ihmisille normaaleja arkipäiväisiä asioita, mutta jotka eivät välttämättä huonon itsetunnon omaavalle naiselle olekaan. Tarkoitan asioita, jotka esiintyvät työpaikoilla, harrastuksissa ja perus elämässä.

Tarkoitan esimerkiksi sitä, että uskaltaa mennä uimahalliin ja näyttäytyä uimapuvussa ja nauttia vedessä melkskaamisesta. Tiedättekö, kuinka paljon on naisia, jotka haluaisivat mennä hyvällä itsetunnolla uimaan, mutta kokevat olevansa ulkonäkönsä vankeja ja eivät uskaltaudu altaalle? He ajattelevat, että ensin minun pitää… ja sitten voin mennä. Olen tavannut monta tällaista naista. Eivätkä he välttämättä ole olleet ylipainoisia. Syynä on saattanut olla esimerkiksi ”rumat polvet”. Minulla on iin rumat polvet, että en voi koskaan näyttäytyä ilman pitkiä housuja. Surullisinta tässä on se, että kukaan tuskin kiinnitäisi näihin polviin mitään huomiota ja toisekseen, minkä niille polvien ulkonäölle voi.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa kävellä kaupungilla yksin tai pysähtyä vaikkapa kahvilaan. Olen tavannut myös naisia, joille kaupungilla yksin liikkuminen on erittäin haastavaa. Nämä naiset kuvittelevat, että heitä tuijotetaan koko ajan ja joku arvostelee heitä. He ajattelevat, että eivät ole tarpeeksi hyvän näköisiä tai ovat muuten vain ujoja.  Heikko itsetunto estää heitä menemästä kahvilaan istumaan ja ostamaan kahvin kanssa pullan. He haluavat näyttää, että eivät varmastikaan syö mitään epäterveellistä, vaikka kotona saattaisi lipsahtaa viisikin pullaa.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa työpaikallaan poistua omalta työpisteeltä. Olen tavannut naisia, jotka eivät käy yleisissä sosiaalitiloissa kahvilla tai syömässä, koska kokevat olonsa jostain syystä epävarmoiksi. Nämä naiset ovat olleet joko työnarkomaaneja tai sitten heikon itsetunnon omaavana eivät uskalla muiden edessä näyttää syövänsä. Ainakin hoitoalalla tätä tapahtuu paljon. Olen kuullut, että naiset saattavat syödä välipaloja salaa pukuhuoneissa ja wc-tiloissa, mutta yrittävät näyttää, että eivät päivän aikana syö mitään.

Tarkoitan sitä, että pitää työssään taukoja. Olen tavannut naisia, jotka kokevat olevansa työssään niin tärkeitä, että eivät pidä taukoja, tai ajattelevat, että tauon pitäminen ei kuulu minulle. Oikeasti. Olen tavannut naisia, jotka vaatimattomasti sanovat ” Työssä on ollut niin kiire, että en ole pitänyt taukoja työpäivän aikana. En ole viitsinyt vaikuttaa tähän asiaan ja kun pomokaan ei ole sanonut mitään, niin olen tehnyt työt vain kiltisti”.

Tarkoitan siis sitä, että rakastaa itseään niin paljon, että pitää kiinni omista oikeuksista. Miehet ovat valtavan paljon parempia tässä asiassa. Naiset ovat usein liian kilttejä ja vaatimattomia ITSENSÄ suhteen.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa lähteä uuteen harrastukseen mukaan. Moni nainen ajattelee, että pitää osata jotakin etukäteen tai omata riittävän hyvät taidot, jotta voi lähteä mukaan johonkin harrastukseen. Useinhan se kuitenkin on niin, että uuden harrastuksen alussa perustaidot opetetaan ja alkuosaamista ei tarvita.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa pukeutua seksikkäästi, rohkeasti ja värikkäästi. Ei aina tarvitse turvautua hoikentavaan mustaan, vaikka musta upea väri onkin! Tarkoitan sitä, että uskaltaa tunnistaa oman vartalon hyvät kohdat ja korostaa niitä. Vaatteilla ei tarvitse peitellä itseään, vaan vaatteilla voi korostaa omaa luonnetta ja persoonallisuutta. Tärkeintä on opetella tunnistamaan oman vartalon malli ja oppia valitsemaan vaatteet sen mukaan.  Valitettavasti kun uusinta hittiä oleva muotiriepu ei valitettavasti vain sovi jokaisen päälle. Minun mielestäni värikään ei vaatteessa ole niin tärkeä kuin se, että se malliltaan sopii kantajalleen.

Tarkoitan sitä, että uskaltaa vaihtaa hiustyyliä. Usein on monia eri vaihtoehtoja, kuinka hiustyyliä voidaan vaihtaa ja kuinka sillä voidaan saada uutta ilmettä. Tarvitaan vaan ripaus rohkeutta luopua tutusta ja turvallisesta kampaustyylistä. Lisäksi tarvitaan hieman motivaatiota laittaa hiukset aamuisin.  

Tarkoitan kokonaisuudessaan sitä, että naiset uskaltaisivat näyttää hyvältä ja sitä kautta kokea olonsa varmemmiksi itsestään. Tätä kautta rohkeus elää tätä elämää haluamallaan tavalla varmasti kasvaa ja antaa positiivisuuden tuntemuksia. Mielestäni on liian surullista, että ulkonäön vuoksi ei voi tehdä jotain, mitä haluaa tai että alkaa ujostelemaan itseään ja sosiaalisia tilanteita liikaa. Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja jokainen tehkööt sen tyylillään! En vielä tiedä miten, mutta haluaisin ehdottomasti olla mukana parantamassa suomalaisten naisten itsetuntoa siihen suuntaan, että jokainen voisi kokea olevansa ”oman elämän eläjä”! Ei malli, ei suorittaja, ei selviytyjä vaan henkilö, joka saa oikeasti ELÄÄ ja KOKEA oman elämänsä ilman ulkonäköpaineita.