I did it!

Herään aamulla ja särkee niin vietävästi sieltä ja täältä kehoa. Niska on niin jumissa, että pää ei meinaa kääntyä. Rintaranka on jumissa. Sängystä ylös pääseminen tuntuu haasteelta heti aamusta. Mietin, mitä ihmettä on tapahtunut. Hakkasiko joku mut yöllä unen aikana. Kävelen vessaan ja huomaan peilistä, että olkavarressa on mustelmia. Oho, hiuksiin on jäänyt remontista maalia. Hymähdän itsekseni. On tämäkin elämää. Samalla olen todella onnellinen. Tämä se vasta elämää onkin. Ihanaa elämää. Elämää, joka todella ottaa, mutta antaa! Elämää, jossa tuntee elävänsä. Alan keittämään aamukahvia ja mietin, eihän mua kukaan ole hakannut vaan nehän oli ne edellisen päivän brassijujutsu-treenit. Kaksi tuntia sisältäen temppuilua omalla keholla, vääntymistä useisiin eri asentoihin ja hikistä painia tataamin tuntumassa. Näitä treenejä viikkoni sisältää nykyään ohjatusti kaksi kertaa ja yhden kerran omatoimisesti. Vaikka näin alkuun treenit todella tuntuvat kehossa hyvin eri tavalla kuin mikään muu urheilu tai laji, mitä olen tehnyt aiemmin, olen silti erittäin iloinen valinnastani kokeilla kamppailulajia. Olen aina halunnut kokeilla ja nyt 27-vuotiaana sain sen aikaiseksi. Koskaan ei ole liian myöhäistä kokeilla jotain lajia, jota on ehkä pidemmän aikaa miettinyt kokeilevansa. Usein aikuiset vain tottuvat jo totuttuihin liikuntatapoihin. Välillä myös aikuisen olisi hyvä uskaltautua kokeilemaan jotain aivan uutta ja kehoa eri tavalla haastaavaa liikuntaa. Älä mieti, vaan mene! :)