Kun mieli tahtookin rällätä

Mitä jos repsahtaa ja pahemman kerran..

Hyvinvointialalla työskentely on toisinaan haastavaa, koska silloin haluaisi elää omien ohjeiden ja oppien mukaan ja olla esimerkkinä. Aina kun se ei vaan mene niin! Ei ainakaan minun kohdallani mene. Tiedän, miten tätä elämää olisi hyvä elää, mutta kun elämä ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Jokaisella meillä on mieli ja mitä mielenkiintoisin möykky päämme sisällä, kuin aivot. Siinä on jo riittävä möykky välillä sekoittamaan koko palettimme.  Haluan nyt nostaa esiin asian, josta kollegakuntani harvoin puhuvat. Millaisia hyvinvointialan ja terveysliikunnan työntekijät oikeasti ovat?  Noudattavatko he itse niitä neuvoja, joita kertovat asiakkailleen? Elävätkö he oikeasti itse aina tervettä elämää? Tässäpä minun vastaukseni omalta osaltani: "Minulle tulee aina silloin tällöin se päivä, kun treenin sijaan haluankin rellestää ja olla välittämättä rutiineista..Ei, en todellakaan elä mitään täydellisen terveellistä  elämää.." Mitä se lie kenenkin kohdalla tarkoittaa..

Asiakkaistani joku on joskus sanonutkin, että mistä sellaisia/tuollaisia yber täydellisiä aina iloisia super sportti-ihmisiä tulee (kuten liikunnan ohjaajat ja esim. personal trainerit) ja miten he voivat itse tulla sellaiseksi. Siinä vaiheessa olen tiputellut ihmistä takaisin maan pinnalle ja kertonut totuutta jopa niistä ulospäin täydellisen näköisistä yber-sporttihirmuista. Ei ole olemassa ihmistä, joka voisi aina elää täydellisen tervettä elämää. Tai jos joku elää sellaista, se ei ole enää terveellistä. Toisinaan terveellisen elämän ja sairauden välillä on hyvin pieni ero. Se, että noudattaa orjallisesti ruokavaliota ja treenaa säntillisen tarkasti voi näyttää ulospäin ihanteellisen terveelliseltä elämältä ja kunnioitettavalta, mutta todellisuudessa kyse voi olla pakkomielteisestä häiriöstä pitää oma keho kunnossa. Rasvattoman kehon ihannointi on kasvanut huikeasti viimeisimpien vuosien aikana. Se on ihailtavaa, haluttavaa ja hyvin usealle treenaajalle pakonomaista, vaikka elämän laatu kärsisi sivussa. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että elämässä tulisi olla muutakin kuin treenaaminen, työ ja ruokavalion noudattaminen. Useammalle nuorelle ihmiselle perusarki on tätä, mutta väleihin tulisi sisällyttää myös harrastuksia, jotka eivät välttämättä ole urheilua, aikaa rakastamiselle ja hauskan pidolle.

Minä lukeudun hyvin vahvasti niihin ihmisiin, jotka elävät mielellään hyvin säntillistä elämää ja oikeastikin nauttivat siitä, että punainen lanka on itsellä käsissä ja perus elämä on terveellistä, haasteellista, johdonmukaista ja välillä jopa vähän itsensä rääkkäämistä. Sitten tulee se ei niin kaunis päivä, kun keho ja mieli eivät haluakaan noudattaa tämän punaisen langan määrittämää tietä ja kroppa haluaa vain rällätä välittämättä yhtään mistään mitään. Silloin yleensä juon liikaa viiniä ja poltan jopa tupakkaa ja haluan vain tanssia ja puhun aivan liikaa ja liian nopeasti ja juon lisää viiniä ja tanssin lisää ja ja ja.. Aamulla herään ja mietin, mitä tapahtui. Etsiskelen punaisen langan päätä ja mietin, että miksi annoin mieleni ja kehoni viedä minua välittämättä järjen äänestä. Huono olohan siitä tulee, kun rällää koko yön. Toisaalta on myös hyvä olo sen vuoksi, että olipahan rentouttavaa päästää kaikista arjen ajatuksista irti ja antaa mennä vaan. Sitä on vissiin se nollaaminen, mitä suomessa usein harrastetaan. Välillä täytyy nollata. Ja niin se on. Kyllähän se seuraavana päivänä hävettää ja tympäsee, kun on esiintynyt julkisilla paikoilla ties minkä näköisenä, mutta mitä sitten. Ei elämässä voi aina elää täydellisesti ja täydellisen terveellisesti. Jos joskus tekee mieli rällätä, niin antaa mennä vain. Kunhan se on joskus, eikä siitä tule tapa! Välillä on hyvä päästää siitä punaisesta elämän langasta hieman irti ja antaa itselleen luvan ottaa vähän rennommin. Ja mitä tulee kollegakuntaani, niin samanlaisia tyyppejä näyttää löytyvän joukosta paljon.

 Meillä jokaisella on jonkinlainen puoli, joka haluaa toisinaan irrotella ja elää aivan arjen rutiinien vastaista elämää. Uskon, että suurin osa terveysliikunnan alalla työskentelevä työntekijä elää perus terveellistä elämää, toisinaan juo liikaa viiniä ja silti voi uskottavasti tehdä työtään. Ei kukaan voi olla täydellinen ja sitä haluan lukijoillenikin korostaa. Jos joskus repsahtaa, ja vaikka repsahtaisi pahemman kerran, niin seuraavana päivänä voit jatkaa normaalia perusterveellistä elämää. Juo paljon vettä, syö paljon hedelmiä ja kasviksia, nuku, käy ulkona kävelyllä, sauno tai ui jossain lätäkössä ja ole onnellinen siitä, että elämässä on myös muutakin kuin treeni, ruokavalio ja rasvaton keho! Elämässä pitää olla myös jännitystä, hauskuutta, kavereita ja ennen kaikkea paljon rakastamista! Ja ehkäpä se voi olla jopa niin, että elämästä tulee jopa täydellisempi, kun välillä vähän hurvittelee :D