Aloitin vuosi sitten yrittäjänä. Puolen vuoden päästä siitä ostin 1/4 osan toisesta yrityksestä. Molemmat liikunta-alan firmoja. Molemmat eri kaupungeissa. Innoissani kuvittelin pystyväni mihin vain ja ajattelin, että kyllä minä jaksan tehdä töitä aamusta iltaan, koska olin löytänyt työn, josta todella pidän. Olin siis löytänyt työT, joista todella pidän. Niin kuin pidänkin. Koen olevani unelma-ammatissani ja yrittäjänä saan säädellä työajat itse.
Alkuinnostuksessa tein vain töitä. Rakas aviomieheni on vuoden reissussa ja paikkasin tyhjiötä tekemällä vain töitä. Yritin liikkua omia treenejäni ja kehittää itseäni omissa harrastuksissani. Jo keväällä tunsin, että juoksu ei tunnu hyvältä ja hyydyn pyörräillessä melko äkkiä. Salilla rauta on tuntunut välillä todella raskaalta ja toisinaan oma keho tangolla painavammalta kuin ikinä. Ohjaamiini jumppiin aina vain repäisee energian jostain, vaikka mikä vointi olisi.
Viikko sitten sairastuin kovaan flunssaan, joka vei minut sairaalaan asti. Leposyke oli tosi korkea. Ollut jo pitkään. Lääkäri totesi minun olevan ylikunnossa. Olen nyt viikon ajan ottanut iisisti ja olin pois töistä kokonaisen viikon. Huomenna palaan töihin, mutta otan nyt iisisti niin kauan, kuin on tarpeen. Teen kovatehoisempaa liikuntaa vasta sitten, kun leposyke on tippunut normaaliin. Nautin työstäni ja en halua sen tappavan minua, vaan haluan olla oma iloinen energinen itseni. Neuvon muita näissä kehon ja mielen jaksamisasioissa ja siksi tuntuu niin typerältä kohdata tällainen uupuminen itse. Tästä koen osaavani ammentaa lisää neuvoja asiakkailleni ja siksi kerron tämän avoimesti. Tiedän, että en todellakaan ole ainoa liikkuva ihminen, joka helposti vetää itsensä piippuun. Meidän täytyy vain olla toisillemme varoittavina esimerkkeinä ja stopata ylirasitukseen juokseva kaveri ennen kuin hän itse sitä ehkä edes huomaa.
Tämä viikko on herättänyt minut oikein kunnolla. Päätin tehdä muutoksia työasioiden suhteen. Ei yksi ihminen voi ratketa 13h päivässä työkuvihoihin. Täytyy olla omaa aikaakin ja välillä olisi hyvä olla aikaa, että on jopa tylsää. Silloin energiavarastot täyttyvät ja luovuus voi tulla esiin. Olen tosissani joutunut pohtimaan omaa ajankäyttöäni ja jaksamistani tämän viikon aikana. Järkytyin, kun tajusin, että minulla ei ole ollut arkielämässäni kuukausiin aikaa istua hetkeksi alas ja tehdä rakastamiani asioita, kuten kirjoittaa, lukea, kokata pitkän kaavan kautta tai vaan olla ystävien kanssa ihan rauhassa. Tämä jatkuva kiire ja suorittaminen saivat aikaan uupumuksen, ylikunnon ja flunssan.
Nyt annan rauhassa aikaa itselleni ja teen itselleni työajat!
Haluan edelleen kirjoittaa blogiani, koska tämä on minulle kuin päiväkirja, josta voi jälkikäteen tarkistaa, kuinka on mennyt. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan ja siksipä kirjoittelen myös niistä vaikeammista hetkistä ja elämän haasteista.
Ylikuntoon ei tavita kilpaurheilijan treeni-aikataulua. Riittää liian vähäinen palautuminen, liian lyhyet tai huonot yöunet, stressi, heikko ravinto treenipäivinä ja liikaa treeniä suhteessa lepoon. Liikunta-alan ammattilaisten kohdalla haluan tosissani varoittaa tästä salakavalasta kehoa nujertavasta tilasta, joka tulee hiljaa hiipien. Joku päivä vain sairastut ja tajuat, että olet ollut kipeä jo pitkään. Kuuntele kehoasi! Minunkin kehoni on antanut merkkejä jo viime keväästä/kesästä asti, mutta en ole halunnut kuunnella sitä.
Leposykkeen seuraaminen on liikunta-alalla työskentelevän ehdoton mittari palautumisen suhteen. Aamulla leposyke kannattaa mitata heti heräämisen jälkeen ja suosittelen mittaamaan myös ylös nousemisen ja levon välisen sykkeen. Jos tämä väli nousee yhtäkkiä korkeammaksi kuin seuraamasi edelliset mittaukset, voit huomata levon puutteellisuuden. Jos teet liikunnan ohjaamista työksesi ja vielä itse liikut, niin seuraa kehoasi noin kerran viikkoon. Kerran viikkoon puntarille,ota leposykkeet ja yleisesti muista tarkastella oloasi. Käy säännöllisesti verikokeessa (esim. 1x vuodessa tai puolessa vuodessa) ja ota välillä kehon koostumus mittaus. Näistä saat faktatietoa siitä, mitä kehossasi tapahtuu. Jatkuva kehon käyttäminen ja liikuttaminen on kuormittavaa ja pahimmassa tapauksessa ajat hermoston ylirasitustilaan. Vielä kun tähän lisätään muita elämän haasteita, rahahuolia ja esimerkiksi paineita lisäopiskeluista, niin ta daa! Kehon ylikuormitustila - tervetuloa!
Itse hyvänä esimerkkinä siitä, että kun ei noudata yllä mainitsemiani neuvoja ja vaan paahtaa menemään, niin lopputulos ei ole kovin kummoinen. Toisinaan asiat täytyy vain näköjään oppia kantapään kautta. Jospa kaikkien ei tarvitsisi. Ole siis fiksumpi ja pidä huolta itsestäsi riittävän ajoissa!
Rakkaudella Riina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti