Terve selkä, iso hymy!

Tällä kirjoituksella haluan motivoida jostakin vammasta tai oireesta kärsivää ihmistä löytämään omasta ongelmasta positiivisia puolia. Usein kiputiloilla tai vammoilla on myös jokin tarkoitus tai ne tuovat elämään tai treenaamiseen jotain sellaista, mitä ei muuten olisi osannut huomata. Jos esimerkiksi juoksijalta särkyy nilkka tai polvi, voi hän paranemisen ajan treenata vastapainoksi enemmän yläkroppaa tai laittaa vaikkapa keskivartalon voiman tällä välin kuntoon! Jos uimarilla kipeytyy olkapää ja paranemisen ajan joutuu uimaan pelkillä potkuilla, yleensä tälle uimarille kehittyy hyvät ja vahvat potkut. Motivointikeinona kerron omakohtaisen tarinani siitä, kuinka olen ymmärtänyt vuonna 2004 alkaneiden selkäkipujen tuoneen elämääni lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa.

Selkäkipuni alkoi melko yllättäen ja paikallistui alaselkään enemmän vasemmalle puolelle. Kipu oli pelottavaa, voimakasta ja lamaannuttavaa. Pelko siitä, että en enää koskaan urheile tai kävele normaalisti iski yllättävän äkkiä. Selkäkipu oli jotenkin erittäin kokonaisvaltaista ja se häiritsi kaikkia elämän osa-alueita. Nukkuminen oli vaikeaa, hyvän asennon löytäminen oli hankalaa ja tuntui, että mitään muuta kuin selkäkipua ei pystynyt ajattelemaan. Pahin kipujakso kesti n. kuukauden verran ja jo se jätti ikuisen pelon selkäkivusta. Ensimmäisestä kipujaksosta on nyt jo yhdeksän vuotta, silti muistan sen erittäin hyvin.

Kävin lääkärillä, fysioterapeutilla ja osteopaatilla. Minulla todettiin lantion hallinnan ongelmaa. Jälkikäteen fysioterapiaopintojen myötä olen ymmärtänyt vielä paremmin, mistä kipuni johtui.  Kivun alkamista edelsi jakso, jolloin uin enemmän perhosuintia ja koska jokaisella potkulla ja käsivedolla lantion hallinta petti, oli tuloksena lievä lihasrepeämä alaselän lihaksissa ja kauttaaltaan erittäin ärtyneet alaselän kudokset.  Lantion hallinta petti todennäköisesti juostessa ja jumpatessakin. Pikkuhiljaa ymmärsin, mitä lantion alueen hallinta tarkoittaa ja löysin, mitä lihaksia minun tulee vahvistaa. Tuolloin en tiennyt tuon taivaallista mistään syvistä tukilihaksista tai lantion alueen tukilihaksista. Löysin yhden harjoitteen, joka silloin vain jostain syystä auttoi kipuun. Aloin tekemään sitä ja huomasin siitä olevan apua. Pikkuhiljaa ymmärsin ja tunsin kehossani, mikä kipua lisää ja mikä helpottaa.  Opettelin kuuntelemaan kehoani. Se oli pelastukseni!

Minulla kesti yhdeksän vuotta hoksata se, että selkäkivusta on lopulta ollut minulle enemmän hyötyä kuin haittaa. Minun oli opeteltava käyttämään lantiotani paremmin, vahvistettava keskivartalon tukilihasten voimaa ja opeteltava kuuntelemaan kroppaani.  Yhä tänä päivänä tiedän, että ellen pidä keskivartalon lihaksiani vahvoina, selkäkipu voi tulla takaisin. Riittävän hyvä aineenvaihdunta eli verenkierto alaselässä takaa joustavan alaselän toiminnan ja kivuttoman olon. Minun tulee myös huolehtia siitä, että lonkankoukistajalihakset, etureiden lihakset ja pakaralihakset eivät kiristä liikaa, muuten kipu voi taas yllättää. Selän liikkuvuudesta tulee huolehtia harjoitteilla joka viikko.  Olen ymmärtänyt myös sen, että en voi valita istumatyötä, koska pitkään istuminen väsyttää selkääni.

Alaselkääni kipeyttää useampi eri tekijä, mutta lopulta kivun syy on hyvin yksinkertainen. Lantion kontrollin menettäminen joko keskivartalon ja lantion alueen tukilihasten heikkouden vuoksi tai lihaskireydet ovat yleensä selkäni kivun syy. Minun tulee pitää huolta selästäni koko elämäni ajan. Nyt olen vihdoin ymmärtänyt, että sehän on minun pelastukseni. Tiedän, että en yksinkertaisesti voi antaa itseni ”plösähtää”, koska silloin alaselän kipu tulee hyvin varmasti jossakin muodossa takaisin. Nuorena tulleesta vammasta on siis syntynyt minun mottoni, pitää itseni kunnossa!